Tampere sex mies homoseksuaaliseen tyydyttäminen

Toki hieman niitä muokaten, ehkä tutummaksi ja normaalimmaksi koettuun tapaan ilmaisten, ilman ääretöntä ja suurieleistä liioittelua. Ikävä kyllä, sellaisesta todella voi tulevaisuudessa puuttua ne suuren suuret ja äärettömän upeat tunteet mitä silloin hänet tavatessasi koit, mutta se viestii sinulle ehkä vain siitä, ettei kyseessä ole samankaltainen henkilö kuin hän. Omaan itseen uudelleen uskominen ja luottaminen, oman itsen näkeminen ihanana, kauniina, seksikkäänä, viehättävänä, ystävällisenä, empaattisena, huolehtivaisena, rakastavana, hyvänä puolisona ja äitinä ovat iso osa niistä tärkeistä seikoista mitkä auttavat kokemaan jälleen hyvää oloa.

Hyvää oloa omasta itsestään, omasta seksuaalisuudestaan ja nauttimaan jälleen siitä osasta itseään, mikä jokaisessa meissä ilmenee vauvasta vaariin, seksuaalisuus. Kirjoitan sinulle lyhyen tiivistelmän Suomen seksuaalihistoriasta. Sinun tehtäväksesi jää miettiä mitä se kertoo asenteista ja niiden muutoksista eri aikoina ja mitä seurauksia niillä on mahdollisesti ollut.

Kertaus ja oppi alkakoot:. Naiset olivat holhouksen alaisia. Noniin, siitä se lähtee Naisten älyllinen aktiivisuus etenkin kuukautisten aikana oli vaarallista.

Lasten itsetyydytys oli pahe, jota voitiin hoitaa kirurgisin toimenpitein. Sukupuolikasvatuksen piti perustua siihen, että turmeltumaton nuori tuntee luonnollista vastenmielisyyttä erotiikkaa kohtaan. Pikkusen tuntus olevan parannettavaa vielä. Sukurutsaan syyllistynyt teloitettiin, eikä häntä saanut haudata kirkkomaahan.

Eipä pelleilty ainakaan kovin hepposin mielin. Ei makeaa mahan täydeltä. Näinkin varhain, vautsi vau. Lapsillekin jotain pientä kivaa. Joo eihän sitä nyt muita saa katsoa, kuin itseään tai puolisoaan lauantaisin saunassa tai virkatun viltin alla, mihin valo ehkä pikkusen saattaa vahingossa pilkahtaa. Huh huh, mitenköhän tuossaki vielä käy, itekseen emännät siellä edustelevat sitte menemään? Mites ne muut, pärjäilkööt kotonaan? No johan meni riettaaks. Että aivan samaan huoneeseenki vielä, aivan mahotonta touhua.

Oikein psyykekkin otettiin huomioon, no voi että. Suojaikäraja alennettiin 18 vuodesta 16 vuoteen heteroseksuaalisissa suhteissa.

Keskusteltiinkohan homoseksuaalisuudesta ja eläimiin sekaantumisista siinä niinkö samassa syssyssä? Täteillä posket punasina siellä niin nyt sitten.

SETA ry perustettiin edistämään seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa. Avioliiton ulkopuoliset ja aviolapset tulivat tasa-arvoisiksi. Ihan saman arvoisia sitten pikku kullannuput olivat. Kerron tässä nyt äkkiä, että Sairaanhoitajan opinnoissani n. Iso asia, vähän oppia, ei hyvä. Steriloinnin sai kolmen lapsen vanhempi tai 30 vuotta täyttänyt. AIDS- uutiset aiheuttivat hysteriaa. Kaikenmaailman oikeuksia, että oikein omalla sukunimelläki nyt sitte saapi porskuttaa menemään. Nyt oli sitten Marjasta tulossa yhtä arvokas, kuin Matti.

Kirjeitse alkoivat heitä lähestymään kumisen kordongin kera. Entä ylös jätetty pöntön rinkka? Lääkintöhallituksen "Erotiikka ja terveys"- raportti seksiloiminen herätti kansainvälistä huomiota. Mitä mahtaa olla seksiloiminen in English? Silloin ei tainnut vielä olla Mr Lotharin isännöimää puuhalavaa. Stakesin Perhesuunnittelu projekti käynnistyi. Keskustelu seksibisneksestä kävi kiivaana. Homoseksuaalien syrjintä tuli rangaistavaksi.

Pekingin naiskokouksessa tunnustettiin naisten seksuaaliset oikeudet. Huh tätä järjen tuomaa huumaa! Keskustelu homoliitoista kävi kuumana. Ja homoliitot sallittiin 19 vuoden jälkeen. No eihän siinä sitten niin kauaa mennytkään. Prostituution näkyvyys herätti keskustelua. Eduskunta hylkäsi aloitteen homoliittojen virallistamisesta.

Sexpo säätiö aloitti toimintansa. Suomen Seksologinen Seura perustettiin. Miesten potenssista ja suuseksistä puhuttiin maailmanlaajuisesti; kiitos Viagran ja amerikkalaisten puritaanien. Koulujen seksuaalikasvatuksen vähenemisestä ja laadusta oltiin vakavasti huolissaan. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnissä. Yritys taas hyvä 10, mutta ei vieläkään.

Sairaan hyvä hoitaja Psykiatrisen sairaanhoitajan, seksuaalineuvojan ja tulevan ratkaisukeskeisen psykoterapeutin möykkäämistä kaiken maailman hulluuksista ja vaietuista tabuista. Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on seksi.

Itsetunto on muserrettu, poljettu maahan ja seksi on alistamisen väline, jossa suoritetaan. Suomen naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa, v. Kertaus ja oppi alkakoot: Niillä oli ilmeisesti semmoinen käsitys, että siellä naidaan pöydillä. Helsingissä homomiehet tapasivat lähteä Ruusulankadun Sirkan tansseista jatkoille Stadionin kentälle ja Jennyn teehuoneelle [ks. Työväentalon —luvun homotansseista taas oli lyhyt matka läheiseen Eteläpuistoon, jonne mekin olemme nyt saapuneet  voimalla neljän miehen.

Tampereen kaupungin julkaisemasta puistohistoriikista selviää, että Pyhäjärven rannassa sijaitseva Eteläpuisto rakennettiin kahdessa osassa vuosina — Homojen suosiossa Eteläpuisto oli Tuula Juvosen kirjan mukaan ainakin jo luvulla. Hänen haastateltavansa muistelevat, että puistossa pyöri vakituisen kymmenpäisen miesjoukon lisäksi parhaimmillaan kymmenestä kolmeenkymmeneen muuta kävelevää ja seisoskelevaa miestä.

Toiset etsivät seksikumppania ja toiset ystävää, mutta kuten Juvonen kirjoittaa, puistossa liikkuvien miesten suuri määrä ja kirjo rohkaisivat hyvin erilaisia kävijöitä toteuttamaan omaa homoseksuaalisuuttaan: Joukossa oli nuoria kokeilijoita, varttuneempia perheenisiä ja hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia miehiä. Erityisesti julkisuudessa tunnettujen tai muuten merkittävissä asemissa olevien miesten, kuten näyttelijöiden, lääkäreiden, arkkitehtien tai johtajien kohtaaminen puistossa kohotti miesten itsetuntoa.

Tanner tömisi varsinkin Eteläpuiston suositussa pisuaarissa, joka sijaitsi Osuustoimintamuistomerkin liepeillä kuva yllä. Wäinö Aaltosen suunnitteleman muistomerkin vastakkaisella sivulla on joukko suurta tukkia kantavia miehiä, jotka Tampereen taidemuseon mukaan ilmentävät yhteistoiminnan ruumiillisia ponnisteluja. Voi sitä nainnin läiskettä, siellä moni poika sai parrua pakaroihinsa menneinä vuosikymmeninä. Vaikka pisuaarin sijainti oli rauhallinen, homot kohtasivat alueella myös häirintää, kuten toinen netistä bongaamani kirjoitus osoittaa: Me tosin kutsuttiin niitä ihan tuttavallisesti hinttareiksi.

Ilmeisesti niitä oli jotkut jenkkiautoilijat käyneet opastamassa terveempään seksuaalikäyttäytymiseen, koska aina kun me autoilamme saavuttiin sinne, niin puskista juoksenteli housut kintussa niitä pervoja ja osa lähti autoillaan pakoon. Oli meillä hauskaa, kun kesäiltaisin parin tunnin välein, käytiin niitä hinttareita säikyttelemässä. Enää homojen ei välttämättä tarvitse puistoilla, mutta osalle se on yhtä kaikki mieluisa harrastus. Helsingissä nykypuistoilu keskittyy Laaksoon [ks. Balladi Robin Hoodista ], kun taas Tampereella tapaillaan homofoorumien keskusteluista päätellen yhä Eteläpuistossa sekä esimerkiksi Tuomikalliolla Kaupin Urheilupuistossa ja Alasenjärven ympäristössä.

Eteläpuistoa mainostettiin foorumeilla vielä lokakuussa Tampereen parhaaksi ulkotapaamispaikaksi, jossa sattuu ja tapahtuu etenkin laivalaiturin läheisyydessä olevien veneiden ympäristössä. Tänä lauantai-iltapäivänä Eteläpuisto on meitä lukuun ottamatta hiljainen ja homoton, mikä on suorastaan enteellistä — suunnitteleehan Tampereen kaupunki rakentavansa koko puiston täyteen asuntoja.

Aiheesta käydään tietysti netissä kiivaita keskusteluja, joissa homotkin vilahtelevat. Eteläpuiston puskissa vielä sentään kunnon teollisuus kukoistaa. Siellä tehdään junaa aika huuruissa — auton ikkunat, junansuorittajat ja puskat. Vaikka vaan perinteisessä metalliteollisuuskaupungissa eletään.

Kunnon enkelihoitoa ei siis ole enää tarjolla, mutta Tampereen homohistorian syventävät opinnot on suoritettu. Tälläkään kertaa emme toki opiskelleet koulua vaan elämää varten, joten nyt on aika siirtyä asemiin odottamaan, millainen vonkale tänään narahtaisi syöttiin.

Lähettänyt Hulivilipoika klo Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! No, meni miten meni, mutta meillä Treelle menolippu on! Päätin nimittäin siipan kanssa tehdä pienen nostalgiatripin Pirkanmaan pervopääkaupunkiin, jossa etäsuhteemme kukoisti ensimmäiset kymmenen vuotta. Matkan tarkoituksena oli moikata niitä junan jyskyttämiä vanhoja ystäviä, katsastaa Postimuseon Tom of Finland -näyttely ja tehdä pieni homohistoriallinen Tampere-kävely.

Itsekin katson kuuluvani tähän joukkoon siitä huolimatta, että junailin Helsingin ja Tampereen väliä ahkerasti vuosina — Tällä reissulla kaivelu alkaa asemalta.

Ravintoloiden sulkemisen jälkeen asemaravintola täyttyy asiakkaista, joista useimmat nauttivat Tampereen kuuluisaa aseman papusoppaa. Yllytyksestä huolimatta emme kuitenkaan jää ahmimaan solttupoikia tai papusoppaa, vaan jatkamme asemanseutuun tutustumista viereisestä Posteljooninpuistosta käsin. Se mainitaan myös tutkija Tuula Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia - kirjassa homojen vanhana kohtauspaikkana.

Juvosen tutkimien poliisikuulustelupöytäkirjojen mukaan tamperelaiset miehet ovat menneinä vuosikymmeninä tavanneet toisiaan rautatieasemalla ja sen liepeillä ja harrastaneet seksiä joko aseman käymälässä tai läheisissä matkustajakodeissa.

Homoseksuaaliset teot kieltäneen lain aikana näissä paikoissa piti kuitenkin varoa asemapoliisia tai henkilökuntaa, joten Juvonen uskoo Posteljooninpuistossa sijainneen käymälän vakiintuneen jo varhain yhdeksi miesten ulkotapaamispaikaksi. Enää puistossa ei ole käymälää, ja se on muutenkin sen verran pieni ja huomaamaton, että kaupungissa pitkään asunut J. Pysähdymme siis toviksi ihailemaan ruskan värejä ja vuonna valmistuneen rautatieaseman kellotornia — tuota 50 metrin korkeuteen kohoavaa seisokkisymbolia, joka Wikipedian mukaan liitettiin funkisrakennuksen suunnitelmiin jälkikäteen Rautatiehallituksen vaatimuksesta.

Iso on ja paksu! Tampereen taidemuseon sivuilta selviää, että Ysikutosen parjaamat Wäinö Aaltosen Pirkkalaisveistokset kuvaavat Suomi-neidon lisäksi keskiajan pirkkalaisia hahmoja: Ysikutonen maalailee myös, miten sillalta oikealle aukeaa Koskipuisto houkutuksineen ja edessä kimmeltää vanha klassillinen ravintola Tillikka.

Tillikkaan tutustumme vähän myöhemmin, mutta ensin on koettava Koskipuisto. Ysikutosen mukaan se oli vuonna Tampereen vilkkaimpia ulkotapaamispaikkoja etenkin hotelli Tammerin — alkuperäiseltä nimeltään Grand Hotel Tammerin — tienoilla. Sitä sivuilta ei sentään selviä, että yksi herkullisimmista tarinoista liittyy hotellissa yöpyneeseen C. Monet muistanevat homokohun nostattaneen Uralin perhonen -nukkeanimaation , jossa marsalkka Mannerheim nähdään mm.

Animaation ohjaaja Katariina Lillqvist kertoo Pispala. Mummuni on kertonut hotelli Tammerissa työskennellessään nähneensä Mannerheimin korsettiin pukeutuneena. Hän oli kuninkaallisen ja ylvään näköinen. Jos oli homo, niin olipas upea. Upea on kieltämättä myös luvulla nykymuotonsa saaneen Koskipuiston kansallismaisema, jota istahdamme hetkeksi ihailemaan. Puiston kiinnostavimmaksi nähtävyydeksi jääkin Aimo Tukiaisen veistämä suomalaisen sotilaan muistomerkki  Virvatulet   , jonka äärellä kelpaa muistella myös sodassa olleita homomiehiä.

Yksi heistä oli Touko Laaksonen, jonka elämään ja taiteeseen tutustuisimme pian Postimuseossa. Pienen päivystyksen ja päivänpaistattelun jälkeen lampsimme hotelli Tammerin ohi, ylitämme Satakunnankadun ja päädymme pieneen puistoon, joka Työnpuistona tai Tampellan puistona tunnetaan. Pääkaupungin vilkas pömpelikulttuuri on jo tullut lukijoilleni tutuksi Homohistoriallinen Helsinki -juttusarjasta , mutta touhua ja tohinaa riitti siis myös Tampereen tualeteissa. Tuula Juvosen haastattelemien homoseksuaalisesti tuntevien miesten mukaan Tampereen keskeisillä paikoilla olleet yleiset käymälät olivat —luvuilla erittäin suosittuja tapaamispaikkoja.

Seitsemänkymmentäluvulle tultaessa moni peltienkeli oli kaikesta päätellen menettänyt siipensä, koska Työnpuiston pömpeli oli  Ysikutosen  mukaan  niitä harvoja Tampereella pystyssä olevia ja kulttuurimuistomerkki sinänsä: Eräs Juvosen haastattelema mies tietää tarkentaa, että puisto hiljeni sen jälkeen, kun sen valaistusta oli lisätty tv-sarja Mummon — päätähden Anja Räsäsen vaatimuksesta: Hiljenemisestä huolimatta Tammerkosken itärannan puistoalueet mainitaan iltahämärän kohtauspaikkana vielä Seta -lehden Tampere-matkajutussa vuonna Samassa jutussa tarkastellaan myös Tampereen työväenkaupunki-imagoa hieman pervommasta näkökulmasta toteamalla, että tehtaitten kulta-aikoina kaupungissa asui maan teollisuustyöväestä 40 prosenttia — ja siten myös tilastollisesti keskimääräistä enemmän duunarihomoja.

Duunarihomoille voi osoittaa kunniaa tästä samaisesta Työnpuistosta löytyvän Tampere-veistoksen ääressä. Hmm, you go girl! Työnpuistosta jatkamme Tampellan tehtaan entisessä verstaassa toimivaan Museokeskus Vapriikkiin ja katsastamme Postimuseon Salaisuuksin suljettu — Kirjeiden Tom ofFinland -näyttelyn.

Kuten nimestä voi päätellä, näyttely keskittyy nimenomaan Touko Laaksosen kirjeenvaihtoon. Mukana on myös kiinnostavaa henkilökohtaista esineistöä, kuten asuja sekä piirustus-, maalaus- ja sävellystöitä aina lapsuudesta lähtien. Näyttelystä päästyämme totesin, että aiempiin Tomppa-näyttelyihin Jyväskylä , Helsingin taidemuseo ja Turun Logomo verrattuna Postimuseon näyttely yllättää kesyydellään.

Siksi myös näyttelyn nimen salaisuus -sana avautui eri tavalla kuin olin etukäteen ajatellut. Näyttely ei suinkaan tarjoa meheviä paljastuksia à la Touko Laaksosen estottomat sota-ajan seksileikkailut, vaan juuri Laaksosen homoelämä on se salaisuus, joka on suljettu näyttelyssä nähtävien, etupäässä sisaruksille kirjoitettujen kirjeiden ulkopuolelle.

Tarkoituksena on nostaa myytin takaa  esiin se tavallinen Laaksonen: Samalla näyttely kertoo siitä, miten valitettava ja toisaalta tärkeä seuralainen kaappi on homoille ollut ja on osittain yhä suhteessa työhön, perheeseen ja yhteiskuntaan. Näyttelyn kirjeitä voi muuten kuunnella myös Postimuseon sivustossa Ville Virtasen lukemina.

Yllättävintä Postimuseon Tomppa-näyttelyssä oli ehkä kuitenkin se, että myös Tom of Finlandin kuvien estoton seksuaalisuus jäi eräänlaiseksi julkiseksi salaisuudeksi. Suomeksi sanottuna en nähnyt vehkeen vehjettä — tosin siippa oli nähnyt yhden, kun oli sattunut oikeasta kulmasta katsomaan.

Sitäkin intiimimpää oli tarkastella lähietäisyydeltä Laaksosen fetissivaatteita ja päästä kirjaimellisesti hänen nahkoihinsa.

Nahkavermeitä jäi ihmettelemään myös takanani kävellyt utelias pikkupoika, jonka äiti sai haastavan selitystehtävän: Ja siinä on sedän takki. Eikä me olla veljeksiä. Jalka paljon ei sotapojan paina. Tämä yhden miehen iskujoukko marssii pitkin Fabianinkatua kohti kesäillan viimeistä etappia, Tähtitorninmäen puistoa. Sitä kauemmas homohistoriaan Helsingissä ei juuri voi sukeltaa, sillä alue oli meikäläisten suosiossa jo luvulla. Selitys tähän löytyy aivan kivenheiton päästä. Näin kirjoittaa Torsten Ekman teoksessaan Suomen kaarti — suom.

Ekman analysoi seikkaperäisesti kaartin poliittista ja symbolista merkitystä tuon ajan suomalaisille, mutta tyystin käsittelemättä jää sen merkitys helsinkiläisille homomiehille. Tätä puolta avaa tutkija Kati Mustola Ranneliike. Mustola toteaa, että useimpien armeijakaupunkien homopuistot ovat syntyneet nimenomaan kasarmien yhteyteen, koska sotilaat ovat aina olleet äärimmäisen köyhiä ja hankkineet sitten vähän lisätienestiä prostituutiolla.

Puistoihin hakeutui varakkaita herroja ostamaan seksiä näiltä nuorilta miehiltä, jotka eivät kaikki välttämättä olleet homoja, mutta suostuivat homoseksuaalisiin tekoihin rahantarpeessaan.

Näin tapahtui myös Helsingissä, missä luvun homoille avautui melkoiset ostajan markkinat Kaarin kasarmin kupeessa Tähtitorninmäellä. Tähtitorninmäen homoliikennettä ja sotilasprostituutiota koskeva varhaisin kirjallinen lähde on jääkäriliikkeen taustahahmon Fritz Wetterhoffin — antama parin sivun pituinen Helsingin homoelämän kuvaus, joka sisältyy Magnus Hirschfeldin kirjaan Die homosexualität des Mannes und des Weibes Kati Mustola tituleeraakin Sateenkaari-Suomi -kirjan artikkelissaan Wetterhoffia Suomen ensimmäiseksi homohistorioitsijaksi.

Artikkelissa Mustola myös siteeraa Wetterhoffin hersyvää kuvausta Helsingin luvun alkupuolen homoalakulttuurista: Osoitteessa Kasarmikatu 15 sijaitseva Kaartin maneesi Kulttuuriympäristöportaali tietää kertoa, että rakennus valmistui vuonna ja sen suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtööri Axel Hampus Dalström.

Suomen sotilasprostituutiota ei käsittääkseni ole sen tarkemmin tutkittu, ja tiedot siitä ovat hyvin sirpaleisia. Aiheesta löytyy yksittäisiä mainintoja paitsi Wetterhoffin ja säätyläispojan muisteloista myös —lukujen sensaatiolehdistä, kuten Jallusta ja Viikon totuudesta , joita olemme lukeneet jo juttusarjan aiemmissa osissa. Lisävaloa —lukujen sotilasprostituutioon saadaan hyppäämällä toviksi lahden taakse Tukholmaan.

Erinomainen johdattaja aiheeseen on kirja Sympatiens hemlighetsfulla makt: Stockholms homosexuella — , johon olen viitannut jo aiemmissa Tukholma-jutuissa. Kirjassa toimittaja Dodo Parikas kertoo tukholmalaisten sotilaiden salatuista elämistä tekemiensä haastattelujen sekä aikalaiskirjoittelun ja poliisiraporttien pohjalta.

Parikas kuvaa Tukholman sotilasprostituutiota ainakin vuosisadan kestäneeksi seksuaalisten ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuudeksi. Ilmiön taustalla oli useita tekijöitä, joista keskeisimpiä oli varuskuntien sijainti aivan keskustan tuntumassa sekä ennen kaikkea iltalomien univormupakko.

Kun univormupakosta luovuttiin luvulla, myös prostituutio hiipui, koska sotilaat eivät enää erottuneet katukuvasta. Jos univormu oli prostituution mahdollistaja, ilmiön kimmokkeena toimi jo aiemmin mainittu sotilaiden vähävaraisuus. Ruotsalaissotilaiden päiväraha oli esimerkiksi vuonna vain 1,50 kruunua, kun taas seksistä sai 10—15 kruunua per laaki.

Sillä rahalla pääsi jo nauttimaan suurkaupungin houkutuksista, jotka toivat helpotusta kovaan kasarmielämään simputuksineen kaikkineen. Parikas toteaa Kati Mustolan tapaan, että kaikki itseään myyneet sotilaat eivät välttämättä olleet homoja, mutta osa tietysti oli. Homosotilaille prostituutio tarjosi hyvän kulissin oman seksuaalisuuden toteuttamiseen. Heterosotilaille taas olennaista oli miehisen roolin säilyttäminen suhteessa homoasiakkaisiin.

Haukkuu, huutaa, raivoaa, alistaa, syyttää ja hetken päästä ehdottaa seksiä. Kaikki muuttui hetkessä, hän pystyi ensin fyysisesti ja henkisesti pahoinpitelemään minua ja seuraavassa hetkessä ehdottamaan kylmästi seksiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. En pysty enkä halua antaa hänen koskea minuun.

Toisen käyttäminen vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Seksin jälkeinen henkinen kylmyys. Ei kestä tippaakaan kritiikkiä taidoistaan tai suorituksestaan. Jos seksi ei suju tai jos kieltäydyt seksistä hän suuttuu, möksähtää, käyttäytyy kuin lapsi. Se miten kulttuurissamme on normaalia ja hyväksyttävää osoittaa ja itse kokea seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä ei yleensä toteudu narsistin tai narsistityyppisen henkilön kanssa.

Ihastusta, lämpöä, rakkautta, suurta luottamusta, hyväksyntää ja kaikkea sitä muuta mitä seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa liittyy ei narsisti pysty aidosti antamaan. Ensimmäinen seksuaalinen kanssakäyminen, seksi, rakastelu, toisen täydellinen valloitus ja hurmaaminen? Muistathan miten ihanaa se oli? Ihana ei riitä sitä edes kuvaamaan, eihän? Se oli jotain ihan muuta. Sellaista mitä et ollut koskaan ennen kokenut ja mitä ehkä pelkäät, ettet tule enää koskaan kokemaankaan.

Se oli jotain niin erilaista, suurta, uskomatonta ja taivaallista, että mietit voiko tämä todellakin olla totta. Hän ylisti kaiken sinussa olevan niin korkealle, ettei siellä mahtunut olemaan muita, kuin sinä. Hän ylisti, palvoi, ihaili ja rakasti kiihkeästi kaikkea sitä mitä sinussa oli, ulkoisesti sekä sisäisesti. Rakasteli sinua kuin kunigatarta, johon hän oli saanut poikkeuksellisen luvan lähestyä ja pitää omanaan.

Sinä uskoit kaiken, vaikka epäilitkin ehkä aluksi, että mitä nyt tapahtuu. Kunnes lopulta kaikki muuttui ja suuren rakkautesi illuusio rapistui, luhistui. Jouduit toteamaan, että se mitä oli, ei ehkä edes ollutkaan.

Se todella oli vain illuusio mihin aidosti uskoit, minkä näit ja mitä tunsit. Tunsit aitoa ja suurta rakkautta. Rakkautesi kohdetta, sellaisena minkälaisena sinä sen koit, ei todellisuudessa valitettavasti kuitenkaan ollut edes olemassa.

Tai oikeastaan se tapahtui jo aiemmin, pikkuhiljaa. En vain halunnut nähdä enkä myöntää sitä, ehkä siksi koska tunsin niin suurta hämmennystä ja häpeää. Hän kohteli minua ensin kuin ainoaa naista maailmassa. Sinä ainoana naisena tunsin olevani niin erityinen, kaunis, fiksu, hyvä äiti ja kumppani sekä ihana persoona.

Näin hän sai minut tuntemaan, kaikilla ihanilla teoillaan ja sanoillaan. Seksi oli upeaa, muistelen sitä vieläkin joskus. Ensimmäisellä kerrallamme hän teki kaiken vain minun vuokseni, lopetti itse kesken minun nautinnon huipentumaan ja sai minut hämmästelemään sitä kuinka hän voikaan olla niin epäitsekäs ja toisen tarpeita huomioonottava rakastaja. No, todellisuudessa hän olikin kaikkea muuta ja kun se todellisuus paljastui olin murrettu. Kauniit sanat olivat muuttuneet seuraavanlaisiksi alistamiseksi ja nöyryyttämiseksi: Ymmärräthän etten halua sinua, koska vartalosi on pilalla 3: Pitäähän miehen seksiä saada!

Itsetuntoni oli murrettu, 20 vuotta hänen kanssaan teki tehtävänsä. Vihasin vartaloani ja itseäni, uskoin lopulta kaiken mitä hän sanoi. Lopulta, kun ihannoidun seksin kuninkaan todellinen mielentila ja käyttäytymisen malli nostaa päätään, jäädäkseen, on kumppanin todellisuus karua. Moni asiakkaani on kuitenkin kuvannut seksuaalisen kanssakäymisen toimineen pitkään, mutta omasta vartalosta ja itsestään nauttiminen ja tykkääminen on silti voinut olla hyvin vaikeaa.

Seksin toimiessa pitkään, vaikka suhde muuten tuntuisi tuhoon tuomitulta on ollut yhtenä pääosana sitä tuttua ajatusta kohtaan, että "mitä jos? Mitä jos sittenkin kaikki vielä paranee, koska seksihän meillä kyllä toimii? Toive muuttumisesta on ollut yleensä täysin turha ja jopa naiivi ajatus. Narsistin saadessa toinen valtaansa ei paluuta entiseen enää ole. Suhteen alkuajan suuriin tunteellisiin hetkiin palataan vain silloin, kun narsisti haluaa itselleen tyydytystä, kun sinut on saatava uskomaan häneen ja hänen rakkauteen ja kun sinut on saatava sitä myötä suostumaan seksiin, jotta hän tuntisi mielihyvää.

Jos edelliset kuulostivat tutuilta, jos ne olivat otteita sinunkin elämästäsi, menneestä tai nykyisestä niin tiedätkö mitä?

Sinä todellakin olet ihana! Sinä todellakin ansaitset kuulla kaikki ne sanat uudestaan, mitä suhteen alussa kuulit. Toki hieman niitä muokaten, ehkä tutummaksi ja normaalimmaksi koettuun tapaan ilmaisten, ilman ääretöntä ja suurieleistä liioittelua. Ikävä kyllä, sellaisesta todella voi tulevaisuudessa puuttua ne suuren suuret ja äärettömän upeat tunteet mitä silloin hänet tavatessasi koit, mutta se viestii sinulle ehkä vain siitä, ettei kyseessä ole samankaltainen henkilö kuin hän.

Omaan itseen uudelleen uskominen ja luottaminen, oman itsen näkeminen ihanana, kauniina, seksikkäänä, viehättävänä, ystävällisenä, empaattisena, huolehtivaisena, rakastavana, hyvänä puolisona ja äitinä ovat iso osa niistä tärkeistä seikoista mitkä auttavat kokemaan jälleen hyvää oloa. Hyvää oloa omasta itsestään, omasta seksuaalisuudestaan ja nauttimaan jälleen siitä osasta itseään, mikä jokaisessa meissä ilmenee vauvasta vaariin, seksuaalisuus.

Kirjoitan sinulle lyhyen tiivistelmän Suomen seksuaalihistoriasta. Sinun tehtäväksesi jää miettiä mitä se kertoo asenteista ja niiden muutoksista eri aikoina ja mitä seurauksia niillä on mahdollisesti ollut. Kertaus ja oppi alkakoot:. Naiset olivat holhouksen alaisia.

Noniin, siitä se lähtee Naisten älyllinen aktiivisuus etenkin kuukautisten aikana oli vaarallista. Lasten itsetyydytys oli pahe, jota voitiin hoitaa kirurgisin toimenpitein. Sukupuolikasvatuksen piti perustua siihen, että turmeltumaton nuori tuntee luonnollista vastenmielisyyttä erotiikkaa kohtaan.

Pikkusen tuntus olevan parannettavaa vielä. Sukurutsaan syyllistynyt teloitettiin, eikä häntä saanut haudata kirkkomaahan. Eipä pelleilty ainakaan kovin hepposin mielin.

No toki, mutta harmi vaan, että mokomista ei näy nyt jälkeäkään. Sen sijaan olemme jäädä parkkipaikalla kahden amisviiksisen karvanoppaelviksen auton alle. Miten tyylitön tapa lähteä! Kun glamoröösi jet set -elämä on aikansa vilissyt meikäpoikien silmissä ja säikähdyksestä pörhölleen nousseet sulat ovat asettuneet, jatkamme tepastelua Ysikutosen noottien mukaisesti Hämeenkadun päähän ja sieltä vasemmalle Hämeenpuistoa pitkin kohti Eteläpuistoa. Hyvä välietappi on osoitteessa Hämeenpuisto 28 sijaitseva Työväentalo, joka tunnetaan varsinkin Lenin-museostaan.

Ravintolassa pidettiin aluksi kerhoiltoja kerran kuussa ja sitten kahden viikon välein, kunnes Vagabondin tanssit siirtyivät taloon pysyvästi 1. Seta -lehden jutussa todetaan, että Kerhoravintola oli toiminut siihen saakka lähinnä ammattiyhdistysten kokoontumistilana, joten se oli pahasti rappiolla: Loppuvuodesta ravintolassa tanssi joka lauantai satakunta sateenkaarevaa kävijää.

Vuoden alusta Gay Disco Zip pyöri perjantaisin ja lauantaisin, kunnes Työväentaloon päätettiin siirtää yliopiston näyttelijäkoulutus. Haikeat jäähyväiset Työväentalolle jätettiin Työväentalon ajat oli kauheen kivaa.

Siellä kävi hirveästi porukkaa eikä siellä oikeastaan koskaan sattunut mitään välikohtauksia. Mitä nyt lesbot joskus veti toisiaan tukasta… mutta sitä ne tekee kyllä joka paikassa. Se on rajua tuo rakkaus. En uskaltanut naisten vessassa käydäkään. Henkilökunta sanoi, että se oli melkein tappelu, kuka pääsee sinne töihin.

Koko tanssimassa ollut porukka joutui käymään tanssien jälkeen Sorilla poliisilaitoksella. Siellä kävi 40 teikäläistä ja minä. Jumalauta sentään, millaista on virkavalta!

Narisevaääninen poliisi kysyi, että onko tämä Hannele semmoinen tyttö, jota te käytätte silloin jos ette toisianne saa. Poliisi kyseli multa että mitä siellä työväentalolla tehdään. Sanoin, että mitä nyt tansseissa tehdään — tanssitaan! Niillä oli ilmeisesti semmoinen käsitys, että siellä naidaan pöydillä.

Helsingissä homomiehet tapasivat lähteä Ruusulankadun Sirkan tansseista jatkoille Stadionin kentälle ja Jennyn teehuoneelle [ks.

Työväentalon —luvun homotansseista taas oli lyhyt matka läheiseen Eteläpuistoon, jonne mekin olemme nyt saapuneet  voimalla neljän miehen. Tampereen kaupungin julkaisemasta puistohistoriikista selviää, että Pyhäjärven rannassa sijaitseva Eteläpuisto rakennettiin kahdessa osassa vuosina — Homojen suosiossa Eteläpuisto oli Tuula Juvosen kirjan mukaan ainakin jo luvulla. Hänen haastateltavansa muistelevat, että puistossa pyöri vakituisen kymmenpäisen miesjoukon lisäksi parhaimmillaan kymmenestä kolmeenkymmeneen muuta kävelevää ja seisoskelevaa miestä.

Toiset etsivät seksikumppania ja toiset ystävää, mutta kuten Juvonen kirjoittaa, puistossa liikkuvien miesten suuri määrä ja kirjo rohkaisivat hyvin erilaisia kävijöitä toteuttamaan omaa homoseksuaalisuuttaan: Joukossa oli nuoria kokeilijoita, varttuneempia perheenisiä ja hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia miehiä. Erityisesti julkisuudessa tunnettujen tai muuten merkittävissä asemissa olevien miesten, kuten näyttelijöiden, lääkäreiden, arkkitehtien tai johtajien kohtaaminen puistossa kohotti miesten itsetuntoa.

Tanner tömisi varsinkin Eteläpuiston suositussa pisuaarissa, joka sijaitsi Osuustoimintamuistomerkin liepeillä kuva yllä. Wäinö Aaltosen suunnitteleman muistomerkin vastakkaisella sivulla on joukko suurta tukkia kantavia miehiä, jotka Tampereen taidemuseon mukaan ilmentävät yhteistoiminnan ruumiillisia ponnisteluja.

Voi sitä nainnin läiskettä, siellä moni poika sai parrua pakaroihinsa menneinä vuosikymmeninä. Vaikka pisuaarin sijainti oli rauhallinen, homot kohtasivat alueella myös häirintää, kuten toinen netistä bongaamani kirjoitus osoittaa: Me tosin kutsuttiin niitä ihan tuttavallisesti hinttareiksi.

Ilmeisesti niitä oli jotkut jenkkiautoilijat käyneet opastamassa terveempään seksuaalikäyttäytymiseen, koska aina kun me autoilamme saavuttiin sinne, niin puskista juoksenteli housut kintussa niitä pervoja ja osa lähti autoillaan pakoon.

Oli meillä hauskaa, kun kesäiltaisin parin tunnin välein, käytiin niitä hinttareita säikyttelemässä. Enää homojen ei välttämättä tarvitse puistoilla, mutta osalle se on yhtä kaikki mieluisa harrastus. Helsingissä nykypuistoilu keskittyy Laaksoon [ks.

Balladi Robin Hoodista ], kun taas Tampereella tapaillaan homofoorumien keskusteluista päätellen yhä Eteläpuistossa sekä esimerkiksi Tuomikalliolla Kaupin Urheilupuistossa ja Alasenjärven ympäristössä.

Eteläpuistoa mainostettiin foorumeilla vielä lokakuussa Tampereen parhaaksi ulkotapaamispaikaksi, jossa sattuu ja tapahtuu etenkin laivalaiturin läheisyydessä olevien veneiden ympäristössä. Tänä lauantai-iltapäivänä Eteläpuisto on meitä lukuun ottamatta hiljainen ja homoton, mikä on suorastaan enteellistä — suunnitteleehan Tampereen kaupunki rakentavansa koko puiston täyteen asuntoja.

Aiheesta käydään tietysti netissä kiivaita keskusteluja, joissa homotkin vilahtelevat. Eteläpuiston puskissa vielä sentään kunnon teollisuus kukoistaa.

Siellä tehdään junaa aika huuruissa — auton ikkunat, junansuorittajat ja puskat. Vaikka vaan perinteisessä metalliteollisuuskaupungissa eletään. Kunnon enkelihoitoa ei siis ole enää tarjolla, mutta Tampereen homohistorian syventävät opinnot on suoritettu. Tälläkään kertaa emme toki opiskelleet koulua vaan elämää varten, joten nyt on aika siirtyä asemiin odottamaan, millainen vonkale tänään narahtaisi syöttiin. Lähettänyt Hulivilipoika klo Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä!

No, meni miten meni, mutta meillä Treelle menolippu on! Päätin nimittäin siipan kanssa tehdä pienen nostalgiatripin Pirkanmaan pervopääkaupunkiin, jossa etäsuhteemme kukoisti ensimmäiset kymmenen vuotta.

Matkan tarkoituksena oli moikata niitä junan jyskyttämiä vanhoja ystäviä, katsastaa Postimuseon Tom of Finland -näyttely ja tehdä pieni homohistoriallinen Tampere-kävely.

Itsekin katson kuuluvani tähän joukkoon siitä huolimatta, että junailin Helsingin ja Tampereen väliä ahkerasti vuosina — Tällä reissulla kaivelu alkaa asemalta. Ravintoloiden sulkemisen jälkeen asemaravintola täyttyy asiakkaista, joista useimmat nauttivat Tampereen kuuluisaa aseman papusoppaa. Yllytyksestä huolimatta emme kuitenkaan jää ahmimaan solttupoikia tai papusoppaa, vaan jatkamme asemanseutuun tutustumista viereisestä Posteljooninpuistosta käsin. Se mainitaan myös tutkija Tuula Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia - kirjassa homojen vanhana kohtauspaikkana.

Juvosen tutkimien poliisikuulustelupöytäkirjojen mukaan tamperelaiset miehet ovat menneinä vuosikymmeninä tavanneet toisiaan rautatieasemalla ja sen liepeillä ja harrastaneet seksiä joko aseman käymälässä tai läheisissä matkustajakodeissa.

Homoseksuaaliset teot kieltäneen lain aikana näissä paikoissa piti kuitenkin varoa asemapoliisia tai henkilökuntaa, joten Juvonen uskoo Posteljooninpuistossa sijainneen käymälän vakiintuneen jo varhain yhdeksi miesten ulkotapaamispaikaksi.

Enää puistossa ei ole käymälää, ja se on muutenkin sen verran pieni ja huomaamaton, että kaupungissa pitkään asunut J. Pysähdymme siis toviksi ihailemaan ruskan värejä ja vuonna valmistuneen rautatieaseman kellotornia — tuota 50 metrin korkeuteen kohoavaa seisokkisymbolia, joka Wikipedian mukaan liitettiin funkisrakennuksen suunnitelmiin jälkikäteen Rautatiehallituksen vaatimuksesta.

Iso on ja paksu! Tampereen taidemuseon sivuilta selviää, että Ysikutosen parjaamat Wäinö Aaltosen Pirkkalaisveistokset kuvaavat Suomi-neidon lisäksi keskiajan pirkkalaisia hahmoja: Ysikutonen maalailee myös, miten sillalta oikealle aukeaa Koskipuisto houkutuksineen ja edessä kimmeltää vanha klassillinen ravintola Tillikka.

Tillikkaan tutustumme vähän myöhemmin, mutta ensin on koettava Koskipuisto. Ysikutosen mukaan se oli vuonna Tampereen vilkkaimpia ulkotapaamispaikkoja etenkin hotelli Tammerin — alkuperäiseltä nimeltään Grand Hotel Tammerin — tienoilla. Sitä sivuilta ei sentään selviä, että yksi herkullisimmista tarinoista liittyy hotellissa yöpyneeseen C. Monet muistanevat homokohun nostattaneen Uralin perhonen -nukkeanimaation , jossa marsalkka Mannerheim nähdään mm. Animaation ohjaaja Katariina Lillqvist kertoo Pispala.

Mummuni on kertonut hotelli Tammerissa työskennellessään nähneensä Mannerheimin korsettiin pukeutuneena. Hän oli kuninkaallisen ja ylvään näköinen. Jos oli homo, niin olipas upea.

Upea on kieltämättä myös luvulla nykymuotonsa saaneen Koskipuiston kansallismaisema, jota istahdamme hetkeksi ihailemaan. Puiston kiinnostavimmaksi nähtävyydeksi jääkin Aimo Tukiaisen veistämä suomalaisen sotilaan muistomerkki  Virvatulet   , jonka äärellä kelpaa muistella myös sodassa olleita homomiehiä. Yksi heistä oli Touko Laaksonen, jonka elämään ja taiteeseen tutustuisimme pian Postimuseossa.

Pienen päivystyksen ja päivänpaistattelun jälkeen lampsimme hotelli Tammerin ohi, ylitämme Satakunnankadun ja päädymme pieneen puistoon, joka Työnpuistona tai Tampellan puistona tunnetaan. Pääkaupungin vilkas pömpelikulttuuri on jo tullut lukijoilleni tutuksi Homohistoriallinen Helsinki -juttusarjasta , mutta touhua ja tohinaa riitti siis myös Tampereen tualeteissa. Tuula Juvosen haastattelemien homoseksuaalisesti tuntevien miesten mukaan Tampereen keskeisillä paikoilla olleet yleiset käymälät olivat —luvuilla erittäin suosittuja tapaamispaikkoja.

Seitsemänkymmentäluvulle tultaessa moni peltienkeli oli kaikesta päätellen menettänyt siipensä, koska Työnpuiston pömpeli oli  Ysikutosen  mukaan  niitä harvoja Tampereella pystyssä olevia ja kulttuurimuistomerkki sinänsä: Eräs Juvosen haastattelema mies tietää tarkentaa, että puisto hiljeni sen jälkeen, kun sen valaistusta oli lisätty tv-sarja Mummon — päätähden Anja Räsäsen vaatimuksesta: Hiljenemisestä huolimatta Tammerkosken itärannan puistoalueet mainitaan iltahämärän kohtauspaikkana vielä Seta -lehden Tampere-matkajutussa vuonna Samassa jutussa tarkastellaan myös Tampereen työväenkaupunki-imagoa hieman pervommasta näkökulmasta toteamalla, että tehtaitten kulta-aikoina kaupungissa asui maan teollisuustyöväestä 40 prosenttia — ja siten myös tilastollisesti keskimääräistä enemmän duunarihomoja.

Duunarihomoille voi osoittaa kunniaa tästä samaisesta Työnpuistosta löytyvän Tampere-veistoksen ääressä. Hmm, you go girl! Työnpuistosta jatkamme Tampellan tehtaan entisessä verstaassa toimivaan Museokeskus Vapriikkiin ja katsastamme Postimuseon Salaisuuksin suljettu — Kirjeiden Tom ofFinland -näyttelyn.

Kuten nimestä voi päätellä, näyttely keskittyy nimenomaan Touko Laaksosen kirjeenvaihtoon. Mukana on myös kiinnostavaa henkilökohtaista esineistöä, kuten asuja sekä piirustus-, maalaus- ja sävellystöitä aina lapsuudesta lähtien.

Näyttelystä päästyämme totesin, että aiempiin Tomppa-näyttelyihin Jyväskylä , Helsingin taidemuseo ja Turun Logomo verrattuna Postimuseon näyttely yllättää kesyydellään. Siksi myös näyttelyn nimen salaisuus -sana avautui eri tavalla kuin olin etukäteen ajatellut. Näyttely ei suinkaan tarjoa meheviä paljastuksia à la Touko Laaksosen estottomat sota-ajan seksileikkailut, vaan juuri Laaksosen homoelämä on se salaisuus, joka on suljettu näyttelyssä nähtävien, etupäässä sisaruksille kirjoitettujen kirjeiden ulkopuolelle.

Tarkoituksena on nostaa myytin takaa  esiin se tavallinen Laaksonen: Samalla näyttely kertoo siitä, miten valitettava ja toisaalta tärkeä seuralainen kaappi on homoille ollut ja on osittain yhä suhteessa työhön, perheeseen ja yhteiskuntaan. Näyttelyn kirjeitä voi muuten kuunnella myös Postimuseon sivustossa Ville Virtasen lukemina. Yllättävintä Postimuseon Tomppa-näyttelyssä oli ehkä kuitenkin se, että myös Tom of Finlandin kuvien estoton seksuaalisuus jäi eräänlaiseksi julkiseksi salaisuudeksi.

Suomeksi sanottuna en nähnyt vehkeen vehjettä — tosin siippa oli nähnyt yhden, kun oli sattunut oikeasta kulmasta katsomaan.

Sitäkin intiimimpää oli tarkastella lähietäisyydeltä Laaksosen fetissivaatteita ja päästä kirjaimellisesti hänen nahkoihinsa. Nahkavermeitä jäi ihmettelemään myös takanani kävellyt utelias pikkupoika, jonka äiti sai haastavan selitystehtävän: Ja siinä on sedän takki. Eikä me olla veljeksiä. Jalka paljon ei sotapojan paina. Tämä yhden miehen iskujoukko marssii pitkin Fabianinkatua kohti kesäillan viimeistä etappia, Tähtitorninmäen puistoa.

Sitä kauemmas homohistoriaan Helsingissä ei juuri voi sukeltaa, sillä alue oli meikäläisten suosiossa jo luvulla. Selitys tähän löytyy aivan kivenheiton päästä.

Näin kirjoittaa Torsten Ekman teoksessaan Suomen kaarti — suom. Ekman analysoi seikkaperäisesti kaartin poliittista ja symbolista merkitystä tuon ajan suomalaisille, mutta tyystin käsittelemättä jää sen merkitys helsinkiläisille homomiehille.

Tätä puolta avaa tutkija Kati Mustola Ranneliike. Mustola toteaa, että useimpien armeijakaupunkien homopuistot ovat syntyneet nimenomaan kasarmien yhteyteen, koska sotilaat ovat aina olleet äärimmäisen köyhiä ja hankkineet sitten vähän lisätienestiä prostituutiolla.

ILMAISTA SUOMISEKSIÄ MIES GAY EJAKULAATION

Thai hieronta kuopio alastonsuomii gay