Puh sex homoseksuaaliseen kinky

Kuka heistä on oikeammassa kuin toiset? Kenen totuus on arvokkaampi kuin toisten? Kuka olisi arvoitettu opastamaan ja neuvomaan muita? Kuka heistä on aidoin kinky? Entä mikä on tämän tekstin pihvi, miksi minä kirjoitan tätä? Olen ollut osa skeneä tai ainakin seurannut sitä läheltä liki täydet kaksi vuosikymmentä ja jos jokin on Suomen kinkyskenelle ominaista, niin jatkuva hypsis siitä itsestään.

Usko kinkyskenen "erityisyyteen" ja autuaaksi tekevään yhtenäisyyteen. Näin, vaikka aika ajoin yksittäiset henkilöt pyrkivätkin nostamaan esille sen, ettei kinkyskenen harrastajilla ole oikeastaan mitään yhteistä nimittäjää. Noh, korkeintaan ehkä korkea seksuaalinen aktiivisuus, jos jotain on pakko valita. Jos taas skene muuallakin kuin Suomessa pyrkii rajaamaan tarkemmin jonkin aihealueen, kuten esimerkiksi vaikkapa niillä neljällä kirjaimella BDSM, niin nopeasti löytyy suuri joukko kinkyilijöitä, jotka kokevat kuuluvansa tähän BDSM-lokeroon, allekirjoittaen kuitenkin ehkä vain osan kirjaimista ja vaatien nopeasti mukaan muitakin kirjaimia ja "suvaitsevaisuuden" nimissä vähitellen koko kinkyilyn spektriä ja tietysti sieltä omasta pikkuisesta lokerostaan katsottua spektriä.

Seuraavaksi mukaan tulevat, ne jotka ovat huolissaan muidenkin kinkyistä ja ne jotka vain ylipäätänsä toteuttavat omia halujaan saada huomiota ja ne joita koko aihealue ei oikeastaan kiinnosta, mutta jotka ovat kiinnostuneita seksistä ja niitä, jotka ovat kiinnostuneita löytämään itsensä tai tekemään kinkystä tekosyyn omille toimilleen jne jne Nopeasti BDSM yrittääkin olla kinky ja vieläpä kaikkien yhteinen kinky, pyrkien sisältämään sen kaiken, mitä kinky on kaikille osallistujille.

Tätä seuraa aina sama vaihe, esille nousevat laatikoijat, totuuden tuntijat ja huolestuneet sekä tietysti iso kasa kannustajia ja katsojia, edellisten alkaessa nokittelemaan toisiaan.

Lopulta osa kyllästyy ja luovuttaa, osa perustaa oman pikkuisen sivulahkonsa ja loput saavat ehkä aikaiseksi kasan sääntöja ja suosituksia, joita suurin osa koko skenestä ei kuitenkaan oikeasti allekirjoita, mutta eivät pitkän väännön lopuksi enää viitsi kyseenalaistaakaan.

Ja oliko kaikki todella sen vaivan ja mielipahan arvoista? No mitä sitten tilalle? Olettaen tietysti naiivina ja yksinkertaisena, että jokin muu voisi edes teoriassa olla mahdollista Itse näkisin, että asioita helpottaisi merkittävästi se, että todella ihan oikeasti hyväksyisimme sen, ettei ole mitään "oikeaa" tapaa harrastaa kinkyä.

Ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky. Eikä ole mitään oikeaa tapaa määritellä edes sitä, mitkä asiat ovat kinkyjä. Ottaa asenne, jossa tärkeää ei ole arvostella toisten tapaa toteuttaa omaa kinkyään vaan vain kertoa toisille omasta tavastaan.

Viimeisen puolen vuoden aikana täällä Baarissa on entistä selkeämmin noussut pintaan sama ikävä whinettäminen ja ärsyttävän tarkoitushakuinen termien väärintulkitseminen ja yllättäen jopa näkyvä tunnusten deaktivointi, samaa shittiä joka lisääntyi ikävästi myös Leikkikehässä, sen loppua kohden mentäessä.

Toki kaikilla keskustelupalstoilla on aina omat trollinsa ja huomiohuoransa, mutta kun suuri osa keskustelusta menee, ketjussa kuin ketjussa, OT-provoamiseksi ja tyhjänpäiväiseksi eipäs-juupasteluksi, alkaa asiallista keskustelua haluavien motivaatio kirjoittaa laskea ja keskustelun taso heikkenee entisestään. Toki täytyy sisäistää sekin, että Baari on avoin, ilmainen ja helposti lähestyttävä, seksiin keskittynyt saitti, jolla on myös avoin deittiosio.

Osaan whinettämisestä ja trollaamisesta liittyy tälläisessä ympäristössä aina epäonniseen seuranhakuun turhautumiseen ja myös selkeään jatkuvasta yksinolosta johtuvaan katkeroitumiseen.

Ja tietysti sitten vielä oman seuranhakupotentiaaliin kasvattamiseen liittyvät oman egon pullistelut ja pöhöttelyt Niinpä, aika ihme että täällä kuitenkin kyetään aika usein keskustelemaan ihan asiallisestikin kinkyilyyn liittyvistä asioista: Kuitenkin takaisin asiaan, mitä sitten voisi tehdä?

Ja taas toisella naivilla olettamuksella, että asialle ylipäätänsä halutaan tehdä jotain Yksi vaihtoehto olisi pyrkiä vakiinnuttamaan terminologiaa, mutta ei tavalla jota ollaan jo kokeiltu kaikkialla, ja joka vain tukee tuota aiemmin kuvaamaani, vaan terminologialla joka toimisi saman ideologian mukaan kuin MBTI-luokittelu ts. En halua edes yrittää määritellä asiaa yksin vaan vetäisin mieluiten aiheesta parin vuorokauden mittaisen fasilitoidun työpajan, mutta kun se ei liene mahdollista, niin heitän joitain ajatuksia ilmaan ja toivon niiden ympärille syntyvän rakentavaa kin keskustelua Henkinen         Kokeeko henkilö saavansa enemmän nautintoa fyysisestä vai henkisestä toiminnasta?

Tunteeko henkilö voimakkaammin fyysisen vai henkisen toiminnan? Passiivinen         Kokeeko henkilö olevansa enemmän aktiivinen toimija vai passiivinen toiminnan kohde? Nauttiiko henkilö enemmän aktiivisesta toiminnasta vain toiminnan kohteena olemisesta? Ihmiskohtainen         Kokeeko henkilö omaavansa fetissejä?

Kokeeko henkilö saavansa nautintoa enemmän fetissien vain ihmisten ja persoonallisuuksien kautta? Kokeeko henkilö saavansa enemmän nautintoa hetero- vai homoseksiaalisesta toiminnasta?

Säilyttävä         Kokeeko henkilö olevansa enemmän uutta hakeva, kokeileva, etsivä ja kyseenalaistava vai nykytilaa säilyttävä ja suojaava, vahvistava? Tässä muutama kirjainpari mielikuvitusta herättelemään. Osa termeistä on vähän keksimällä keksittyjä, koska yritin nopeasti löytää termejä, jotka eivät johtaisi samojen kirjainten käyttämiseen eri asioissa.

Toisin sanoen asioita, jotka eivät ole toisensa poissulkevia ja sitä kautta osa henkilön seksuaalisuutta vaan enemmänkin rakennuspalikoita, joista henkilökohtaiset seksuaaliset mieltymykset koostuvat ja joiden avulla seksuaalisuutta ilmennetään. Yhdistämällä MBTI-luokittelun, seksuaalisuuden luokittelun ja seksuaaliset mieltymykset, voisi ihmisestä luoda hyvinkin tarkan profiilin siitä, minkälainen kinky on kyseinen henkilö.

Valitettavasti minulta ja skeneltäkin puuttuu kyky tuottaa kirjainyhdistelmien stereotypiat. Äiti väitti, että he kyllä pitävät tyttöystäväni mutta ei vain pysty hyväksymään suhdettamme. Seuraavan kerran kun tyttöystäväni tuli meille kylään, ei kumpikaan vanhemmista hänelle moikannut. Pikkuhiljaa äiti ei enää puhunut asiasta ja siitä tuli jonkinlainen tabu.

Isän kanssa en ole puhunut ollenkaan asiasta koska emme ole niin läheisiä. Väitin äidilleni olevani biseksuaali koska luulen hänen hyväksyvänsä sen paremmin. Vanhempani myös kritisoivat pukeutumistyyliäni olen poikamainen , enkä uskalla kertoa olevani genderfluid.

Alkoi ajat, kun tunsin alakuloisuutta ja tunteen ettei minua hyväksyvä kotona. Ahdisti olla paikassa, jossa kaikki kamala oli tapahtunut. Aloin viiltelemään itseäni käsivarteen ja itkin joka yö.

Tätä on jatkunut nyt yli kolme kuukautta. Tilanne ei tunnu etenevän ja en uskalla hakea apua esim. En ole siis mahdollisesta masennuksestani kertonut vanhemmilleni koska luulen etteivät he hyväksyisi sitäkään. Minua myös ahdistaa, jos tyttöystäväni pitää ottaa puheeksi vanhemmilleni.

Asumme eri kaupungeissa, joten minun on aina ilmoitettava, jos lähden tyttöystävälleni tai toisin päin. Äidin äänensävy aina muuttuu kun esim. Olen hyvin väsynyt koska tein koko kesän rankkaa työtä ja käyn lukiota.

Tuntuu etten saa koskaan levätä ja en jaksa enää henkisesti arjessa. Koulunkäyntini menee huonommin ja itken edelleen joka yö ja välillä saatan satuttaa itseäni, koska nuo asiat eivät mene mielestäni pois. En tiedä mitä pitäisi tehdä Lue vastaus. Moi olen 52 vuotias ja ollut transseksuaaline vuodesta alkaen ja tykännyt vanhemmista miehistä.

Olen käynyt kaikki stadin mestat ja tunnen gay piirit. Nyt mulla on vakisuhde 62 -vuotiaan miehen kanssa enkä liiemmin liiku laaksossa, ruudussa tai motareiden levarilla. Haluaisin muuttua naiseksi kokonaan koska mulla on sellainen tunne että olen nainen ja tykkään miehen kanssa sekstailla enemmän kuin naisen Lue vastaus. Olen nainen 17v ja olen jo pari vuotta tiennyt, että pidän naisista, miehet eivät kiinnosta ollenkaan, joten olen lesbo.

Olen täysin sinut sen kanssa ja kaikki on hyvin. Pukeudun miestenvaatteisiin ja minulla on lyhyet hiukset, koska ne tuntuvat minulta itseltäni. Mutta nyt olen vähän aika sitten alkanut miettiä kehoani Luulin, että se on vain ohi menevää, mutta se on jäänyt kalvamaan. En tunne olevani nainen, mutta en mieskään eli en halua miehen kehoa. Minua ahdistaa kutsua itseäni naiseksi tai sanoa jollekin olevani nainen. Myös terveyslomakkeiden täydennys ahdistaa tai mikä vaan lomake johon pitää kertoa sukupuoli.

Ahdistaa myös naisten pukuhuone. Ei se, että siellä on muitakin vaan oma kehoni ahdistaa En tiedä mikä olen, jos en tunne olevani nainen tai mies ja kehoni vaivaa minua. Kehossani minua vaivaa eniten rintani. Haluan poistaa rintani, jotta tuntisin itseni paremmaksi, että silloin "en ole nainen, mutta en mieskään"-tyylillä. Minkä ikäisenä voi poistaa rinnat ja paljonko se maksaisi? Minkälainen prosessi se on? Onko kuukautisten lopettaminen mahdollista? En ole kertonut vanhemmilleni tai sisaruksilleni.

He eivät tiedä, että olen lesbo tai tästä keho asiasta mitään. Uskon, että vanhempani hyväksyisivät minut lesbona, mutta olen epävarma hyväksyvätkö he minut jonain muuna kuin naisena tai miehenä. Sisarukseni pelottavat minua eniten. He ovat puhuneet minun kuullen negatiivisesti seksuaalivähemmistöstä, kuinka transsukupuoliset ovat ällöttäviä ja että homot ja lesbot eivät saa tulla heidän lähelleen ja kaikkea tämmöistä.

Tuntuu että he eivät hyväksy muita kuin heteroita ja "normaaleja" ihmisiä. Sävy jolla he puhuvat tuo heti ahdistuneen tunteen. Olen heidän kanssaan myös paljon tekemisissä. Jos kerron heille, niin pelkään, että se rikkoo välimme pysyvästi.

Ainoastaan lähimmille ystävilleni olen kertonut ja he ovat hyväksyneet minut ja auttaneet ja tukeneet minua, mistä olen helpottunut ja kiitollinen.

Miten voin kertoa vanhemmilleni ja sisaruksilleni näistä asioista? En tiedä miksi kutsua itseäni tai mikä olen Ja mitä minun kannattaa tehdä. Haluaisin kutsua itseäni joksikin. Moi olen 14v ftm ja haluaisin tietää koska hormooneija saa aloittaa. Ja miten saisin vanhemat suostumaan siihen Lue vastaus.

Hei, Olen vajaa kolmekymppinen nuori nainen. Elämä on ollut kovaa, vaikkakin nyt 10 vuotta olen ollut vakisuhteessa ja meillä on kaksi lastakin. Mut yritettiin raiskata kun olin 18v, 20 vuotiaana jouduin raiskauksen uhriksi ja sen jälkeen ollut lähinnä seksuaalista ahdistelua mm. Nykyään en enää osaa nauttia ns. Kiihotun alistumisesta ja raiskausfantasiat pyörii mielessä.

Välillä toivon, että seksuaalinen häirintä menisi pidemmälle. Toivon, että mua vahingoitettaisiin samalla. En tiedä johtuuko siitä, että raiskauksesta tuli silloin syyttämättäjättämispäätös, kun ei ollut näkyviä vammoja vai miksi näin on? Luulisi, että normaalisti ihminen ahdistuu ja pakenee tilanteita, mutta mulla on päinvastoin. Mies on ottanut kovempia otteita käyttöön mm. Pää ihan sekaisin, mikä mun on?! Miksi eräät poliittiset tahot ja muut toimijat, sekä yksityishenkilöt, saavat tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa toimia ja kampanjoida seksuaalivähemmistöjä vastaan ilman, että tällaisesta toiminnasta seuraa rangaistusta?

Eikö seksuaalivähemmistöjen vastainen toiminta ja kampanjointi ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Vastaavasti edelleen poliittisissa piireissä ym. Homoseksuaalina haluan muistuttaa siitä, että homoseksuaaliseksi synnytään, homofobiseksi kasvatetaan ja homofobiseksi kasvattamiselle on tultava loppu.

Edelleen tämä ei lopu niin kauan, kun eräät toimijat saavat levittää homo- ja muiden seksuaalivähemmistöjen vastaista kampanjaa. Olen itse perheestä, jossa on pyritty kasvattamaan lapsista homofobisia. Tässä vanhempani ovat sisarteni kohdalla onnistuneet. Kärsin tästä suunnattoman paljon.

En voisi kuvitellakaan kertovani perheelleni seurustelevani pojan kanssa. Tässä tuli nyt asiaa jonkin verran. Halusin vain välillä kirjoittaa, mitä viime aikoina on liikkunut mielessä.

Olen kohta 23 täyttävä mies joka kuitenkin tuntee olevansa nainen. Tässä on monta vuotta mietitty, tuskailtu ja ahdistuttu tämän asian takia, että nyt on aika alkaa tehdä asialle jotain Mitkä ovat ensimmäiset askeleet, kun alkaa sukupuoltaan muuttamaan? Samoiten minua huolettaa sukulaiset jotka ovat kaikkea "lieveilmiöitä" vastaan.

Miten heille olisi viisainta tästä asiasta kertoa. Olen kolmen lapsen äiti. Heidän isänsä kanssa olin kaksikymmentä vuotta yhdessä.

Vuosi sitten uskaltauduin tulemaan kaapista eräälle silloiselle kaverilleni: Eihän se hyvin mennyt, en jaksa mennä yksityiskohtiin, enkä itseasiassa niitä tiedäkään, mutta kuten sanottua, hän on nyt entinen kaverini. Meni yli puoli vuotta, kun uskaltauduin vihdoin sanomaan saman aviomiehelleni. Hän kiitti luottamuksesta, sanoi olevansa aina mun tukenani, mitä ikinä tekisinkään, mutta että koska ei itse ole homo, ei koe voivansa jatkaa yhteiseloa minun kanssani.

Minulla ei ole enää parasta kaveria, mulla ei ole enää aviomiestä, jolle itkeä huoliani. Niille yhden käden sormilla laskettaville kavereilleni en uskalla avautua.

Kaksi edellistä kertaa olivat niin tuhoisia. En tiedä kuinka selviäisin, jos menettäisin heidätkin. Sukulaiset eivät tiedä, he eivät taida ymmärtää miksi erosimme. Tuntuu että kaikki pitävät minua syyllisenä. Tunnen itseni erittäin huonoksi ihmiseksi. Nyt olen sitten tilanteessa, jossa tavallaan olen ulkona, tavallaan en, koska en ole kertonut kaikille. En myöskään oikein tiedä mitä mä haluan.

Binderiä olen kokeillut, en pidä siitä kuinka kuuma se on. Huomaan etten oikein enää jaksa huolehtia itsestäni. En usko rehellisesti voivani koskaan saada ihmissuhdetta, joka perustuisi totuudelle. Minut on hylätty kahdesti sen takia mitä olen. En jaksa uskoa, ettei niin tapahtuisi vastakin. Rehellisesti, ellei minulla olisi lapsia, harkitsisin päivieni päättämistä. En vain oikein näe mitään mieltä tässä, olen lähinnä vaivaksi muille, ja paheksunnan kohde, jätinhän mieheni "ilman mitään syytä".

En osaa kuvitella tulevaisuuttani. En oikein näe edes viikkoa eteenpäin. En käsitä mitä mun pitäisi tehdä. Ei nyt varsinaisesti liity seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sain alkuvuodesta kondylooma diagnoosin. Nuori mies, jota silloin tapailin, pisti poikki lähes saman tien.

Sanoi kyllä, ettei tauti ollut syynä ja että oli kiitollinen, että olin rehellinen, kun kerroin mutta yhtäkkinen suhteen päätös pisti mietityttämään. Nyt kun olen tavannut uuden ihanan miehen en uskalla heittäytyä juttuun ennen kuin olen saanut kerrottua diagnoosistani. En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia.

Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää.

Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä. Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä? Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä.

Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua? Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia? Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla?

Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa. Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään.

Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena. Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika.

Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta.

Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym. Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin.

Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen. Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta..

Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi. Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali?

En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen. Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte. Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä. Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään?

Olen 44 v cd tytsy. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän.

Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä? Haluaisin neuvoa siihen miten saan naishormoneja.

Olen 40 v nainen miehen kehossa. Olen käyttänyt naisten vaatteita vuotiaasta asti. Nyt haluan elää naisena. Kun olin yhteydessä terveyskeskukseen, niin he käskivät mennä yksityisen lääkärin vastaanotolle jotta saisin lähetteen transtutkimuksiin. Nyt en tiedä mihin ottaisin yhteyttä.

Olen vuotias transmaskuliininen, diagnosoitu ja ihan hollilla aloittamassa testosteronit ja mastektomiastakin on käyty kirurgin pakeilla juttelemassa. Olen innoissani kyllä ja odottelen lähtölaukausta jopa malttamattomana, mutta minnua myös jännittää ja hieman pelottaakin.

Entä jos hormonit eivät sovikaan minulle? Entä jos tulee komplikaatioita? Tiedän, että jännittäminen ja muutoksen pelko ovat normaaleja missä tahansa uudessa tilanteessa, eivätkä ne haittaa minua sinänsä. Olenhan varma sukupuoli-identiteetistäni ja niin varma kuin voi olla siitä, että tarvitsen näitä hoitoja.

Minusta kuitenkin tuntuu usein siltä, ettei minun kuuluisi pelätä. Että minun kuuluisi olla niin innoissani ja epätoivoinen, ettei pelolle olisi tilaa. Lisäksi hormonihoidon aloitus viivästyi Lue vastaus. Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani.

Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään.

Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin. Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa? Olen siis homo ja haluaisin panna miesystävän kanssa molemmat ei ole harrastanut seksiä koskaan kenenkään muun kanssa ja jos mies ystävä laukee sisääni voiko koskaan enää joku toinen mies laueta sisääni että vaarana on sukupuolitauti: Olen nuorena kokenut kaverini kanssa anaali yhdynnän, useammankin kerran.

Se oli ilmeisesti jonkinlaista kokeilua, mutta toi tyydytyksen, kun ei ollut tyttöjäkään saatavilla. Meillä ei ollut silloin käytössä liukuvoiteita, eikä kondomeja.

Pelkällä syljellä liukastimme peniksemme. Olen sen jälkeen harvakseltaan harrastanut anaali masturbaatiota, vaimoni poissa ollessa alkuun omatekosilla dildoilla ja vihanneksilla ja makkaralenkillä.

Olen käyttänyt aina kondomia niiden päällä ja jotain rasvaa liukuvoiteena. Nyt olen kuitenkin hankkinut imukuppi tekopeniksiä ja anaali tapin, sekä liukuvoidetta.

Suurin tekopenis on läpimitaltaan n. Aloitan aina pienellä tekopeniksellä ja siirryn siitä suurempaan fiiliksen mukaan. Olen lukenut paljon kauhujuttuja kuinka anaali löystyy käytettäessä isoja tekopeniksiä ja voi vahingoittaa peräsuoltaan ja pahimmissa tapauksissa peräsuoli luiskahtaa ulos. Minulla ei ole tarkoitus siirtyä nykyistä 5.

Kysyisin vielä kuinka pitkälle tekopeniksen voi työntää turvallisesti? Voinko jatkaa "harrastustani" levollisin mielin vai onko syytä lopettaa? Olen vuotias "nainen", heittomerkit siksi, että en oikeastaan koe moista nimitystä kovin kuvaavaksi.

En ole vain yhtä sukupuolta, vaan oikeastaan tykkään "vaihtaa" sukupuolta fiiliksen mukaan. Joinain päivinä äijä, joinain päivinä nainen. Se näkyy pukeutumisessa, meikkaamisessa tai sen puutteessa ja kävelytyylissä. Tai oikeastaan en ole ollut kauhean rohkea tuon äijäpuolen toteuttamisessa muutoin kuin iltalenkillä pimeän aikaan. Huomasin joskus lähteväni aina innoissani lenkille, kun sain siitä tekosyyn pukeutua äijämäisiin vaatteisiin ja talsia miehekkäästi syrjäisempiäkin lenkkipolkuja pitkin ilman pelkoa häirityksi tulemisesta.

Ja olen todellakin läpimenevä. Olen jollain tavalla tiennyt aina, etten ihan kuulu joukkoon. Ihan kuin en sopisi tähän maailmaan, vaan olisin aina jotenkin vääränlainen. Olen miesmäinen myös luonteeltani.

Tai tällaisen käsityksen olen saanut. En ole kuitenkaan niin mies, että haluaisin korjata sukupuoleni, vaan haluaisin toteuttaa molempia puolia itsessäni arkielämässä ja tulla hyväksytyksi tällaisena ja kohdelluksi sen sukupuolen edustajana, jota kulloinkin ilmennän. Tai siitä sukupuolen korjaamisesta kai sen verran lisää, että ehkä haluaisin korjata osia itsestäni, mutta en tiedä, onko siihen mitään realistisia mahdollisuuksia, jos ei ole diagnosoitu transsukupuolinen. En kuitenkaan halua jäädä kummankaan sukupuolen vangiksi.

Olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on rinnat, esimerkiksi. Mutta en ole tyytyväinen siihen, mitä tuolla jalkojen välissä on. Muistan toivoneeni päiväkoti-ikäisenä jo, että jonain päivänä minulle kasvaisi pippeli, mutta en ole koskaan toivonut muuttuvani kokonaan pojaksi. Tää kuulostaa varmaan tosi oudolta Pelkään, että olen ihan älytön.

Että muka voisin saada miehiset sukuelimet ja pitää kehon muuten naiselle ominaisena, että voisin toteuttaa tätä sukupuolen kaksinaisuutta tosielämässä ja vielä tulla hyväksytyksi sellaisena. Olen paininut tämän asian kanssa kauan ja yrittänyt työntää sen pois mielestäni, mutta se palaa aina uudestaan pintaan.

SEXWORK TURKU HOMOSEKSUAALISEEN WEBCAM AMATEUR

Osa termeistä on vähän keksimällä keksittyjä, koska yritin nopeasti löytää termejä, jotka eivät johtaisi samojen kirjainten käyttämiseen eri suomen gay porno finland teen porn. Huomasin joskus lähteväni aina innoissani lenkille, kun sain siitä tekosyyn pukeutua äijämäisiin vaatteisiin ja talsia miehekkäästi syrjäisempiäkin lenkkipolkuja pitkin ilman pelkoa häirityksi tulemisesta. En tiedä johtuuko siitä, että raiskauksesta tuli silloin syyttämättäjättämispäätös, kun ei ollut näkyviä vammoja vai miksi näin on? Vanhempani väittävät näin, eivätkä muutenkaan suhtaudu asiaan kovinkaan hyvin. Mulla on Aspergerin syndrooma ja krooninen masennus, puh sex homoseksuaaliseen kinky, eikä mun vointi ole ihan ongelmaton, mutta enimmäkseen luotan siihen että olen käyttänyt hormoneja ominpäin jo puoli vuotta ja käynyt yksityisellä klinikalla rintojen poistossa. Mihinkään fyysisiin muutoksiin minulla ei ole mahdollisuutta vuotiaana. Siitä puhuminen tai lukeminen saa aikaan inhottavia tunteita ja mielikuvia, ja mielelläni olisin tuntematta koko asiaa.

KALUPANO SIHTEERI VANTAA GAY