Mies sängyssä pari etsii paria homoseksuaaliseen

Etsi Toggle navigation Valikko. Olen lukenut tän palstan juttuja ja haluaisin kysyä homoilta seuraavaa: Siis vaikka ovat homoja,eivät bi-seksuaaleja. On nyt niin tiukka tilanne itselläni homomiehen kanssa että hermo menee kohta kun mikään ei oo mahdollista ja toisaalta kaikki on! Paitsi jos hinnasta sovitaan. Mutta nainen ei kiihota millään lailla eikä tee mieli. Kaikki homot ei harrasta anaaliseksiä, joten homous ei ole sama kuin anaaliseksi harrastaminen.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Muistan viettäneeni erään juhannuksen kaverin luona maaseudulla ja paikan päällä oli tuolloin juhannusta viettämässä lisäkseni about 9 homoa ja kaksi heteronaista.

Kaksi miestä myönsi kokeilleensa seksiä ja toinen heistä oli jopa seurustellut naisen kanssa. Kummatkin näistä tapauksista totesivat, että seksi miehen kanssa on huomattavasti parempaa. Ihmisen seksuaalisuus on kuin jana, jonka kummassakin päässä sijaitsevat homo- ja heteroseksuaalisuuden määritelmät. Voi olla mahdollista - joissain tapauksissa - että mies todellakin pitää enemmän miehistä, mutta saattaa joskus tuntea myös vetoa naisiin.

Hän haluaa kuitenkin määritellä itsensä homoksi, koska naisilla ei ole suurta merkitystä hänelle tai hänen elämässään. Oli miten oli, en usko, että sinun kannattaa mitään suuria suunnitelmia tehdä tämän homoystäväsi varalle, vaikka jostain syystä saisitkin hänet sänkyyn Vaikea asia, ei todellakaan yksinkertainen.

Itse määrittelen itseni homoksi, niin kuin oikein onkin. Olen kuitenkin seurustellut naisen kanssa 2 vuotta. Tutuistumme ja suhteemme oli aivan kuten kaikkien muidenkin naisystävieni kanssa homo sen paras kaveri eli nainen. Se oli aika pelottavaa ja mietin pitkään että miten asiassa kuuluu edetä. Aloimme kuitenkin seurustelemaan ja molemmat tiesivät tasantarkkaan lähtötilanteen, ei kovinkaan hyvä.

Annettiin seksille aikaa ja tehtiin kaikenlaista hauskaa. Pitää myöntää että varsinkin alussa tuntui ettei seksiä miehen kanssa voi voittaa mikään mutta kun aloimme tuntemaan toisemme halumme paremmin alkoi se luonnistamaan ja nykyään menee ihan hyvin.

Ajattelen silti myös usein miehiä enkä todellakaan katso kadulla naisten perään. Pari vuotta on kuitenkin mennyt ja väitän että olemme molemmat erittäin onnellisia. Ehkä seksielämä ei aina ole ollut tai ole kaikkein parasta mutta ainakin henkisellä tasolla suhteemme on paljon syvempi mitä olen koskaan miehen kanssa pystynyt rakentamaan. Ei ehkä silti kannata asettaa odotuksia tapauksesi kohdalla liian koviksi ja anna ainakin hänelle paljon aikaa ja tilaa koska sitä tarvitaan.

Hei Nimetön, Itse olen samantapaisessa tilanteessa, ja aina kun yritämme keskustella asiasta, ilmapiiri muuttuu vaikeaksi. Täällä on arvottu nyt jo kuukausia.. En näe sitä mitenkään vastenmielisenä, mutta eipä tuo kyllä yhtään houkutakaan Ihan "tavallista" seksiä siis: Emotionaaliset fiilikset ja läheisyys on ihan eri tasolla miehen kanssa ollessa.

En ole oikeastaan ollenkaan ns. Nyt ymmärrän paljon paremmin,tulee mitä tulee. Kiitos ja hyvää kevättä kaikille! En tosin saa siitä kuin fyysistä tyydytystä. Nuoremmat naiset ihan mukavaa juttuseuraa kyllä. Vakituiseen suhteeseen en rupeaisi kyllä naisen kanssa. No , kun kysyt. Naimisissa; kyllä mietin komiaa miestä, jos ei seiso. Yleensä löytyy hyvä ajatus. Vaikka säämies ilman vaatteita ja pois yksi vaate kerrallaan.

Tai hääkuva ja mies aina yhtä vaatetta ilman.. No täytyy kyllä sanoa että miehesi on todella epätoivoinen tapaus kun ei saa oikeaa seuraa niin pitää sekaantua naisiin. Ja tällä sivulla näkyy olevan muutenkin pimeää porukkaa, luullaan itseään muka homoksi ja todellisuudessa tehtään aivan toista. Ei muuta kuin pakkopaita päälle ja hoitoon!

Homo naisen kanssa Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani.

Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa. Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta.

Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne. Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista.

Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa. Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni.

Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana.

Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä. Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana.

Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean. Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä.

En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani. Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa.

Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim. Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä.

Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.

Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit. Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa.

Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno.

En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä.

Kiinnostun cis-naisista enkä ole koskaan potenut vetoa miehiä kohtaan. En sulje pois vaihtoehtoa, ettenkö voisi kiinnostua transnaisesta - näin ei vain ole ikinä käynyt. En ole koskaan kiihottunut miesten takia tai potenut romanttistakaan vetoa, eli näillä spekseillä minun pitäisi siis olla hetero.

Äskettäin kiinnostuin seksuaalisesti eräästä henkilöstä, jonka olin tuntenut jo pidemmän aikaa. Meillä oli lyhyehkö friends with benefits tyyppinen suhde. Tämän suhteen aikana sain kuulla, että hän määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi. Kiinnostukseni ei kuitenkaan hälvennyt häntä kohtaan vaan harrastimme seksiä tämän jälkeenkin. Nyt olen alkanut miettiä, että eikö tämä tekisi minusta pan-seksuaalin?

Oikeastaan, se että tämän suhteen jälkeenkin kutsuisin itseäni heteroksi, voisi jopa olla loukkaavaa tätä henkilöä kohtaan. Minä tietysti hyväksyn hänen sukupuolensa jne. En kuitenkaan koe, että pan-seksuaali olisi minulle oikea termi, koska aktiivinen seksuaalisuuteni kohdistuu niin voimakkaasti vain cis-naisiin.

Miten minun tulisi sitten itseni määritellä? Koen edelleen hetero-termin mukavaksi ja itselleni sopivaksi, en vaan tiedä, kuinka uskottavaa minulta olisi käyttää kys.

Kiitos jo valmiiksi avustanne! Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä. Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän.

Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani. En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama.

Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta. En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava.

Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia.

Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia. Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä.

Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut. Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut. Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia.

Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki.

En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Olen pian vuotias tyttö. Olen seurustellut kahden eri pojan kanssa, toinen suhde kesti vain puoli vuotta, mutta toinen oli kolme vuotta pitkä ja erittäin syvä.

Erosta on nyt puolisen vuotta, ja alan olla päässyt siitä yli. Olen samassa harrastustiimissä erään itseäni kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa. Vuosi sitten välimme lähenivät, meistä tuli hyvät ystävykset, ja aloimme viettää aikaa myös treenien ulkopuolella. Harrastukseemme kuuluu matkustelua, joten olemme viettäneet paljon aikaa myös ulkomailla. Emme ole juuri puhuneet seurustelusta, hän tietää, että olen seurustellut poikien kanssa.

Hänen ystävissään on paljon eri seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja hän on usein osallistunut prideen. Olen palavasti ihastunut tähän tyttöön. Olen aika sekaisin, tunnetta on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. En pysty nukkumaan, kun mietin hänen kosketustaan, kasvojaan, ääntään Haluaisin vain pitää häntä sylissäni, turvassa ja suudella häntä ja saada hänet onnelliseksi. Koen häntä kohtaan myös seksuaalisia tunteita. Ongelmani on, että en uskalla edetä, mutta en myöskään kestä tätä epätietoisuutta.

Pelkään menettäväni ystävyyden, sitä paitsi yhteisen harrastuksen vuoksi vietämme paljon aikaa yhdessä enkä halua kiusaannuttaa välejämme.

Olemme molemmat kovin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, joten halailemme ja koskemme paljon. Tyttö on myös muutaman kerran kaveriporukasta kotiin lähtiessä vetänyt minut kädestä mukaansa ja olemme sitten vielä jutelleet kahdestaan ja olen saattanut hänet kotiinsa. En saa selvää olenko hänelle vain hyvä kaveri, vai jotain enemmän. Olen yrittänyt kosketuksilla ja katseilla viestittää hänelle tunteistani, en uskalla edetä enempää, etten säikäytä häntä. Miten saisin selville hänen ajatuksiaan?

Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista. Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä.

Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia.

Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia? Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa. Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin.

Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi. Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää. Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi. En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa.

Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta. Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms.

Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni.

Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään. Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä.

Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Olen havahtunut siihen, että en ole hetero vaan BI, koska haluaisin sänkyyn naisen kanssa, vaikka olen naimisissa miehen kanssa.

Olen miettinyt, että miten muut BI ihmiset, jotka ovat naimisissa, selviävät tilanteesta? Onko tyypillistä, että toinen puoli kiinnostuksesta vain työnnetään taka-alalle, vai toteutetaanko sitä puolta, esim. Kun olen nyt itse tämän kiinnostukseni naisiin vihdoin itselleni myöntänyt, niin ajatus siitä, että jatkan avioliittoani, mutta en ikinä pääse kokeilemaan seksiä naisen kanssa tuntuu tosi pahalta ja väärältä.

Miten voisin ikinä olla täysin onnellinen, jos en tätä puolta saa toteuttaa? Onko teillä tietoa, miten yleensä BI: Olen vuotias nuori nainen ja minulla on ongelma. Olen ihastunut melkein jo rakastunut yhteen naiseen, mutten tiedä, mitä hän ajattelee minusta. Olen itse lesbo ja tämä nainen on samanikäinen panseksuaali. Tutustuimme jo puoli vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetussa Qruiserissa, mutta olemme tavanneet vasta muutaman kerran.

En tiedä, kuinka kertoisin hänelle tunteistani. Asiaan tuo hankaluutta kyseisen naisen vuodenikäinen poika, jonka kanssa tulen kyllä hyvin toimeen. Pelkään myös, että välimme tulehtuisi tosi pahasti ja hän ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Miten minun pitäisi toimia? On eräs Muusu, josta pidän.. Mutten oikeastaan tunne häntä kovin hyvin enkä tiedä tulenko tapaamaan häntä uudelleen. Hän oli vetäjänä yhdessä ryhmässä, jossa siis olin mukana. Ennen ryhmän loppumista sain tietää ettei hän tee parisuhteita, koska "ne ovat liian vaikeita" en tarkkaa muista mitä hän sanoi.

En tiedä haluanko tehdä asialle edes mitään, kuka voisi minunlaisesta pitää?! Vihaan kehoani, koen olevani ruma ja lihava, ugh, ja kasvoissani on aknea. Olen liian kuvottava ollakseni tuon kauniin Muusun kanssa.. Totta puhuakseni en edes tiedä mitä tässä kysyn. Seurustelin viisi vuotta miehen kanssa. Jo tuona aikana kyseenalaistin itseäni mutta ajattelin kaiken johtuvan vain pitkän suhteen tuomasta tylsistymisestä.

Parisuhteeni päättyi ja tapasin naisen. Pakko sanoa etten oo koskaa ollut nii onnellinen ku viime syksynä. Kuvittelin olevani bi ja sujut itseni kanssa. Vakuuttelin itselleni että minua et kiinnosta muiden mielipiteet tai se miten perheeni ehkä suhtautuisi asiaan. Kevään edetessä tajusin etten ollutkaan niin sujut itseni kanssa. Suhde tyttöystävääni alkoi rakoilla kun en hyväksynyt itseäni.

Tuli typeriä riitoja jotka kaikki johtuivat siitä että pelkäsin. Olemme olleet nyt kuukauden erillään ja minulla on häntä kamala ikävä. Tiedän että jos pystyisin olla sujut itseni kanssa voisimme ehkä yrittää uudestaan. En vain tiedä miten siihen pystyn. Eron aikana olen tehnyt typeriä asioita miesten kanssa, sillä en halunnut uskoa olevani lesbo. Kokeilut kuitenkin osoittavat vain enemmän sitä että viehätyn naisista.

Olen aina ollur kaveri porukastani se joka on aina miesten kanssa ja heitä eniten viehättää. En tiedä miten kaverini tämän ottavat. En tiedä mistä saisin tukea, mistä saisin rohkeutta ja voimaa olla oma itseni. En edes tiedä miksi tänne kirjoitan. Tosin en kai voi tätä itseni ulos tulemista mitenkään kiihdyttää..

Toivottavasti saan jonkin vastauksen vaikka en tiedä mitä tähän sanoa.. Olen mies,mutta haluaisin olla nainen. Olen kärsinyt pitkään myös masennuksesta. Vaimo sanoo ettei ala naisenkanssa elämään. En tiedä miten selviän tästä tilanteesta. Pelkään jääväni yksin jos lapsetkin välillä lähtevät äidin luo. Ei ole ystäviä eikä kaverieta Lue vastaus. Olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti, avoliitossa miehen kanssa. Oma elämä on alkanut pohdituttamaan oikein urakalla, mitä siltä haluaa ja minkälaista sen haluaa olevan.

Parisuhteemme on mutkikas ja oma seksuaalinen kiinnostus miestäni kohtaan on olematon. Olen tästä syystä miettinyt omaa seksuaalista suuntautumistani tässä aikuisiällä moneen eri otteeseen.

En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa naisen kanssa mutta se on aina ollut hyvin kiehtova ajatus. Toisaalta en osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, olen aika estynyt seksin suhteen enkä niinkään kokeilun haluinen.

Parisuhteessa olen kokenut sen vaan välttämättömänä asiana, en sellaisena että varsinaisesti itse sitä haluaisin. Ollessani sinkku katselin netistä naisten kirjoittamia treffi ilmoituksia, en kuitenkaan koskaan uskaltanut kehenkään mitään kontaktia ottaa. Yhteen naiseen olen ollut hurjan ihastunut ja jopa pyytänyt treffeille mitkä ei koskaan toteutuneet..

Miten suuntautumistaan voi alkaa "selvittelemään"? Tuntuu että en pääse puusta pidemmälle itse näiden pohdintojen kanssa Se ei vain huvita. Harrastan seksiä vain miellyttääkseni häntä. Mutta viime aikoina tästä on tullut taakka koska en haluaisi seksiä yhtään. Rakasta miestäni, mutta en halua seksiä, mitä teen?

Miten kerron tämän poikaystävälleni? Olen vuotias äiti, joka on teinivuosista asti seurustellut saman miehen kanssa. Parisuhteemme on aina ollut vaikea mutta seksi on ollut hyvin tyydyttävää. Ongelmani on se, että olen aina jollain tasolla ollut kiinnostunut naisista ja tietyn tyyliset ja näköiset naiset aiheuttavat pelkällä ulkonäöllään minulle vatsankouristuksia, ja haaveilen suhteesta ja seksistä naisen kanssa.

Tämä iskee minulle kausittain päälle ja olo on sietämätön. Elokuvissa minua häiritsee etten löydä minun mieltymisteni mukaisia naisia vaan aina on jotenkin liikaa hiuksia ja kynsiä ja naisellisuutta. Siksi kulutan lähinnä homoviihdettä, koska koen miehen vartalon turvalliseksi. Olen kokeillut kerran seksiä kännissä heteronaisen kanssa mutta se oli huonoa sillä minä olin vain aktiivisena osapuolena. No koska seksi naisen kanssa oli kokemus johon en ollut tyytyväinen, päätin olevani hetero.

Mutta nämä kaudet, jolloin ajaudun märehtimään asioita tulevat aina voimakkaampina minulle, Mitä minä olen? Miten voin tietää mitä haluan? En haluaisi hajottaa ydinperhettä vaan epätietoisuuden vuoksi. Toisaalta pelkään, että joku nainen kävelee vastaan sekoittaa pääni Miten hukassa oman päänsä kanssa voi olla?

Mitä minä olen ja haluan? Olen 33v nainen ja tiennyt lesboudestani jo kai 13 vuotta vaikka olin välillä heterosuhteessa. Minulla on ollut yhteensä 5 seurustelusuhdetta. Nyt olen ollut sinkkuna 4 ½ vuotta. Olen nyt huomannut että en enää pystyisi ihastumaan tai rakastumaan kehenkään.

On kuin tunteet olisi sammumassa. Pelkään, että en kykenisi enää uuteen suhteeseen tai seurustelemaan. Sinkkuilu ei kutenkaan minua haittaa. En myöskään kaipaa uutta kumppania tai suhteen aloittamista. Koko perheeni tietää jo minusta, onneksi suhtautuivat loistavasti. Siis onko tilanteessani jotain pahaa? Vaikuttaako tunteitten muuttumiseen se mitä koin suhteissa?

Sosiaalisuus ei ole minulla loistava, koska ihmissuhteitani vaikeuttaa kun tilanteeni on muuttunut paljon. Esimerkki menetin luottamusta ihmisiin. Lupauksia ei pidetty eikä koskaan pyydetty minua kyläilemään ja semmoista muuta. Siis minulta vaatii aikaa, että luottaisin ihmiseen, ehkä vuotta. Vietän paljon aikaa yksin ja nautin niin yksinolosta kuin ihmisten seurasta. Olen 52 vuotias kahden lapsen isä, naimisissa.

Olen kuitenkin joutunut tunnustamaan että olen aina ehkä enemmänkin tykännyt pojista. Asia puhkesi melkein tai kokonaan kriisiksi viime syksynä tulin vaimolleni ulos kaapista ja minulla oli joitain seksisuhteita miehiin. Kävin lääkärillä, psykologilla, minulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja lisäksi kävimme perheneuvonnassa.

Minulla oli jonkun verran kokemuksia miehistä ennen avioliittoa mutta koska en pitänyt kaikista luulin että tämä ei ole mun juttu tai Nyt tilanne on se että vaimo yrittää pitää perheen kasassa ja vetoaa perhearvoihin ja hyviin yhteisiin hetkiin. Minä olen vähän rauhoittunut ja olen tutustunut muutamiin homokavereihin joiden kanssa minulla ei ole suhdetta mutta postaillaan. Sinällään enemmän tai vähemmän minulla on halua etsiä myös välillä suhteitakin mutta se on vaikeaa koska olen vuorotyössä ja urheilen erittäin paljon.

Minulla ei ole paikkaa ja olen tämän ikäinen, mutta tykkään nuoremmista. Olen kyllä erittäin urheilullinen ikäisekseni. Tuntuu myös joskus siltä että olen liian vanha homoksi. Eli minulla on oikeastaan kaksi ongelmaa, tuo vanhuuskin masentaa pahasti. Lapset mulla on 12 ja 15 v ja tosi hyvä aviovaimo, joka ei hyväksy tätä asiaa vaikka teen sen joskus väkisin.

Olen käynyt Helsingissä viikonloppuisin ja ollut öitä poissa kotoa, tosin olen ilmoittanut näistä. Eli aika vaikea yhtälö Onko rekan keula se ainoa mahdollisuus? Moi, aloin juuri seurustella transpojan kanssa. Hän on tosi ihana ja kaikkea. Se ei oo tämän pointti, mutta kuitenkin. Hän kysyi että onko mulla jotain sukupuolineutraalia sanaa sille, miksi haluun olla kutsuttu kun puhutaan seurustelukumppaneista. En siis koe olevani tyttö tai poika. Niin onko teillä jotain söpöjä tai ylipäätään sukupuolineutraaleja termejä seurustelukumppanille?

Olen vuotias tyttö, ja en tiedä olenko kiinnostunut miehistä. Itse asiassa tuo oli oikeastaan aika lievästi sanottu, paremmin voisi sanoa, että vihaan miehiä. Olen nähnyt pienenä kaikenlaisia prinsessaleffoja, joissa uljas prinssi tulee hakemaan pois pulasta avuttoman prinsessan. Itse sairastan masennusta, ja tuollainen "pelastuminen" seurustelun myötä olisi aivan kamalan oksettava, etten kestä sitä ajatella.

Mielestäni monetkin naiset ovat söpöjä. En kuitenkaan pidä miehiä kiinnostavina tai hyvännäköisinä. No, ehkä muutamaa olen jonkin verran pitänyt, mutta heissä molemmissa on ollut jotain naisellista, ja toinen olikin transu. Tykkään tyttömäisistä jutuista, kaikesta kauniista ja sen sellaisesta. En siis ole ikinä seurustellut. Aikaisemmin olen ajatellut, että säästän itseäni avioliittoon, ja se on oikea ratkaisu. Tällä ajatuksella olen kestänyt mahdollisen ajatuksen seurustelusta miehen kanssa.

Olen tahallisesti väistellyt tätä homous -asiaa, ja olen se konservatiivinen tyyppi, joka valittaa liian pienistä vaatteista ja yhteiskunnan kaameasta yliseksuaalisuudesta. Koen heteroseksin jotenkin likaisena, ärsyttävänä ja itseäni painostavana, jonkilaisena "pakkona" jota joidenkin pitäisi harrastaa vain pakosta tai sen takia kun se nyt vaan on must. Olen kuitenkin lykännyt tätä homouskysymyksen ajattelua, tuntuu, että elämässä on joka tapauksessa paljon ongelmia muutenkin.

Minulle tässä tänään kuitenkin välähti, että ehkä voisi olla ihanaa perustaa naisen kanssa perhe ja adoptoida lapsia hyvään kotiin. Se saattaisi ehkä tuntua hyvältä.

Eikä avioliittoonkaan silloin tuntuisi tarpeelliselta odottaa. Joka tapauksessa vihaan miehiä Tarinani kuulostaa oudolta ja vaikutan varmaan puolihullulta masentuneelta kiihkouskovais-lesbolta, mutta vakuutan että puhun totta. Joka tapauksessa olen tosi ahdistunut asiasta, enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Olen vuotias mies tai no, mies ja mies..

Seksi onnistuu sekä biologisesti miesten että biologisesti naisten kanssa, mutta kummastakaan ei tule sen kummempaa nautintoa. Samoin parisuhteeseen kykenen molempien sukupuolten kanssa, mutta en koe sellaiselle tarvetta.

Joskus itseäni tyydytän, lähestulkoon aina omaa biologista sukupuoltani edustavalla pornografialla. Tunnen häpeää itsestäni, en tiedä oikein mikä olen, olen katkaissut välini ääriuskonnolliseen perheeseeni. Mikä minä oikein olen? Aika kurjaa kun kaikki ihmiset luokitellaan johonkin seksistä hullantuvaan joukkoon. Rehellinen transnainen ei voi kulkea rauhassa kadulla pelätessään homovihaajien väkivaltaa. Automaattisesti luokitellaan olevan miehistä kiinnostuneeksi.

Setankin asenne on että miestä ollaan vailla kun eletään yksinään. Joku homomies tässä vielä ihmetteli sitä ettei miehet kiinnosta. Sitähän varten tässä tietysti pukeutuu mekkoon. Pukeutumenkin pitää olla harmaata ja kadulla varoa jokaista vastaantulevaa miestä.

Kaikki ne homomiehet ja lepakot saavat kulkea rauhassa ja me yksin kantaa yhteiskunnan viha. Tää pallo on teidän paratiisi Lue vastaus. Minulla on tyttöystävä ja olemme onnellisessa suhteessa. Olemme muutamia kertoja harrastaneet seksiä, mutta en pidä siitä, enkä koe mitään halua harrastaa sitä. Miten kerron siitä tyttöystävälleni? Olen aina tiennyt pitäväni sekä miehistä että naisista. Olen ollut asiasta avoin myös aviomiehelleni ja hän on asian kanssa ihan sujut.

Suhteemme on kestänyt 10v. Meillä on lapsia ja eletään ns. Viimeisen parin vuoden aikana jostain syystä kiinnostukseni naissukupuolta kohtaan on yks kaks noussut pintaan.

Ainahan se on ollut olemassa, mutta syystä tai toisesta minua on alkanut kovasti harmittamaan, etten ole saanut kokea ns. Reilu vuosi sitten sovittiin mieheni kanssa avoimesta suhteesta puolin ja toisin. Haluaisin kokea naisen kanssa muutakin kuin seksisuhteen ja mieheni on näyttänyt sellaisellekin mahdollisuudelle vihreää valoa, kunhan aikani riittää myös meidän parisuhteelle.

Olen siis käytännössä vapaa kokeilemaan jopa suhdetta naiseen. Minua kuitenkin hieman pelottaa. En halua satuttaa miestäni, saati itseäni. Lisäksi mietin toteutanko juuri sitä klisettä, mihin biseksuaalit usein liitetään, että olemme ahneita, emme osaa päättää tai vain välivaiheessa ennen kunnollista kaapista ulostulemista. Toisaalta asianhan ei pitäisi kuulua muille, kun olemme tästä mieheni kanssa sopineet ja keskustelumme on avointa ja aktiivista.

Nyt mietin että miten tästä eteenpäin? Olen vuotta hipova nainen, joka ei koskaan ole tuntenut sydämessään eritteliviä osioita sen suhteen, että kumpaan sukupuoleen rakastuu.

Olen elänyt nyt muutaman vuoden miehen kanssa ja olemme kihlautuneet. Olemme menossa naimisiin lähi vuosina. Minua painaa eräs asia; se että koska olen kihloissa miehen kanssa, saa osan läheisistäni sivuuttamaan sen asian, että olen edelleen ihan yhtä bi-seksuaali kuin ennen nykyistä miestäni.

Usein jopa tuntuu, että osa läheisistäni ei ole koskaan edes sisäistänyt asiaa todeksi sen takia, että en ole koskaan ole ollut parisuhteessa asti naisen kanssa. Minua loukkaa sanonnat esim. Nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki on ajankohtainen kysymys, näen itseni ja oman perheeni kriisin kynnyksellä.

Tiedän että ainakin toinen vanhemmistani ei kannata lakialoitetta ja että homoudessa ei ole mitään mitä veljeni hyväksyisi. On ollut vaikeaa katsoa veljeni kannanottoja somessa, missä hän tekee varsin selväksi kantansa tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan, ja yleensäkin "vapaata rakkautta" kohtaan. Koen tukehtuvani suruun kaiken tämän keskellä.

Olen aikaisemmin pystynyt jollain tasolla ohittamaan sen seikan, että veljeni ei koskaan ole hyväksynyt minua täysin ihmisenä. Hänen julkaisunsa somessa loukkaavat sisintäni suuresti ja koen olevani elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Osa minusta sanoo, että en pysty enää olemaan tekemissä veljeni kanssa, koska hän ei hyväksy minua ihmisenä niinkuin pitäisi. Osa minusta sanoo, että täytyisi yrittää jaksaa löytää keino, että ei tarvitse erottaa omaa perhettä itsestään.

Koen olevani enemmän hukassa kuin koskaan tämän asian tiimoilta. Oma minuuteni sekä periaatteni taistelevat oman perheeni kanssa.

En esimerksi enää tiedä, pystynkö millään tasolla edes kutsumaan veljeäni ja hänen perhettään omiin häihini, sillä tiedän että hän ei hyväksy minua kokonaisuudessaan ihmisenä. Jos jätän kutsumatta heidän perheensä on täysi katastrofi perheemme kannalta esimerksi siltä kannalta, että veljeni lapset eivät todellakaan tiedä ja ymmärrä mistä on kyse, vaikka ovatkin koko perheellä mukana erittäin jyrkässä uskonnollisessa yhteisössä.

Kaiken kaikkiaan koen, että olen orastavan periaatteiden sodan kynnyksellä perheeni kesken, ja aina joku loukkaantuu tällaisessa. Asia särkee sydämeni, sillä en tiedä kuinka asiassa pitäisi menetellä.

Olen parikymppinen mieshenkilö ja olen aseksuaali. Minulla on muutama ihmissuhteisiin liittyvä kysymys. Nykyinen tyttöystäväni ei tiedä että kiinnostukseni seksiin hänen tai kenenkään muunkaan kanssa on olematon, ja haluaisin vinkkejä siihen, miten kerron hänelle.

Uskon osaavani selittää orientaationi ja seksuaalisuuden ihan hyvin ja tulen painottamaan että näen seksin kompromissina ja neuvottelukysymyksenä. Haluan välttää heti alusta lähtien mahdolliset väärinymmärrykset. Olisin myös kiinnostunut tietämään queerplatonisista ihmissuhteista. Ihmissuhdemuotona se vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja vinkit ja linkit siihen liittyen olisivat tervetulleita.

Lähinnä mietin mikä olisi selkein tapa esittää asia tyttöystävälle. Koen ennalta pelottavimpana sen, kuinka pitkälle ja kuinka paljon pystymme omilla puolillamme joustamaan. Haluan olla tekemisissä hänen kanssaan loppuelämäni molemminpuolisessa kiintymystä osoittavassa suhteessa. Pelkään että pilaan suhteeni häneen koska olen näin outo.

Toisaalta en löydä onneani myöskään seksiin pakottautumisesta. Olen naisen kanssa naimisissa oleva nainen. Oma perheeni on hyväksynyt nykyisen parisuhteeni olen vähän "myöhäisherännäinen", nyt v. Ongelmaksi ovat muodostuneet puolisoni vanhemmat. He ilmeisesti viimeiseen saakka toivoivat, että kaksikymmpisestä asti lesbona elänyt tyttärensä kuitenkin ottaisi miehen.

Nyt kun rekisteröimme suhteemme, tämä toivo romuttui. Vanhemmat eivät ole suoraan aggressiivisia, mutta meidät jätetään usein kutsumatta, suhdettamme salaillaan muilta sukulaisilta ja minun annetaan usein pienin keinoin ymmärtää, etten ole tervetullut. Tämä on alkanut jurppia minua oikein urakalla, eikä oikein enää huvittaisi lähteä puolisoni perheen yhtään mihinkään tapaamisiin.

Puolison sisko hyväksyy meidät täysin, mutta jostain syystä vanhemmat eivät vain pääse asiasta yli. Itse olisin ihan valmis katkaisemaan välini heihin, mutta puolisoni osalta asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Minun leipääntymiseni tilanteeseen ei helpota tunnelmia, mutta olen kyllästynyt nöyristelemään näitä idiootteja.

En haluaisi asettaa puolisoani tilanteeseen, jossa hänen olisi valittava minun ja vanhempiensa väliltä, mutta mittani alkaa olla täysi. Hei, minua mietityttää näennäinen aseksuaalisuuteni. Seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta joka tuutista kuulee tai lukee, että seksi on se parisuhteen liima joka yhdessä pitää. Miten aseksuaalinen henkilö sellaisessa maailmassa pärjää? Olen vuotias nainen, seurustellut kasuaalisti niin naisten kuin miesten kanssa, ja haluaisin kai suhteeseen mieluummin naisen kanssa, mutta seksiä en haluaisi kummankaan sukupuolen kanssa.

Onko aseksuaalin väärin haluta parisuhdetta? Voiko parisuhdetta olla ilman seksiä? Alle kouluikäisenä 6v, lasten samanikäisten välinen housut pois sidontaleikki joka tuotti jonkinlaista tyydytystä. Seurustellut nuorena ja vanhempana vain naisen kanssa, aviossa.. Asia häiritsee sillä seurustelen naisen kanssa.

En voisi kuvitella suhdetta mieheen. Olen 26 vuotias perheenäiti joka on aina tiennyt tykkäävänsä myös tytöistä. Minua on haukuttu ala-asteelta asti lesboksi ja huoraksi, samaa jatkui yläasteelle asti. En ole ikinä oikein osannut olla tyttöjen seurassa.

Kavereitakin minulla on enemmän poikia ollut aina. Asuin sijaisperheessä jossa seksi ja seksuaalisuus olivat suuri tabu, itsetyydytys väärin ja sairasta jne. Olen ollut ainoastaan miesten kanssa ja yrittänyt todistella kaikille olevani umpihetero. Olen aina ollut epävarma itsestäni ja seksuaalisuudestani kokemustenpuutteen takia. Kerroin nykyiselle miehelleni pari vuotta sitten mieltymykseni naisiin ja hän vaati päästä leikkeihin mukaan jos joskus aion kokeilla, mutta en missään tapauksessa saa kokeilla liittomme aikana.

Miksi hän oli näin ilkeä? Haluaisin kokeilla seksiä naisen kanssa mutta minulla ei ole aavistustakaan kuinka naisia lähestytään ja mitä tulisi tehdä..?. Olen nyt parin vuoden aikana tullut enemmän ja enemmän sinuiksi itseni ja seksuaalisuuteni kanssa, pystyn ääneen myöntämään vaan en tiedä mikä olen. Näen ihmiset ihmisinä, en luokittelee sukupuolen mukaan, mutta miksi näen naiset niin hankalina ja jotenkin pelottavia? Mistä tiedän ettei naiset ole vain joku fantasia? Olenko itse vain niin epävarma että karkoitan muut sillä pois?

Olen pitkässä parisuhteessa oleva nainen, joka on viimeaikoina huomannut, ettei olekaan hetero, kuten on aina kuvitellut. Ongelmana on, mikä sitten olen? Tiedän, ettei kategorisoinnilla niin ole merkitystä, mutta itseäni se auttaisi ymmärtämään mitä on tehtävä nykyisen parisuhteeni kanssa.

Voiko ollakin, että hiljaiselo makuuhuoneessa on johtunut peiton alle jääneestä seksuualisesta suuntautumisestani, eikä parisuhteen muista ongelmista? Vai voisiko kiinnostus naisia kohtaan olla vain mukava lisä elämään, jota ei tarvitse tuoda konkretiaan, sillä elän kuitenkin pohjimmiltaan hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, vaikka nyt onkin vaikeaa? Tämän parisuhteen kannalta ongelmallisinta on, että olen alkanut epäillä, voinko ollenkaan muodostaa ei-kaverillista parisuhdetta miehen kanssa.

Tai onko tämä on vain sitä, että pitkän parisuhteen aikana olemme hieman etääntyneet ja alkuhuuma on mennyt ohitse? Ehkäpä toisaalta pohdintani liittyy seksuuaalisen suuntautumisen koostumukseen. Itse koen, että se on monisyinen ja henkilökohtainen kokonaisuus, johon liittyvät hellyys, romantiikka, fantasiat ja ihan käytännön halut. Koska olen parisuhteessa, voinko päästä perille omasa suuntautumisestani?

Mitä asioita tulisi pohtia? Meidän suhteessa ei hyväksytä toisia kumppaneita, enkä usko, että fantasiat tai hetken ihastuksen tunteet suoraviivaisesti tarkoittavat, mihin sukupuoleen voisin rakastua.

Voi, kun olisikin helppo rasti-ruutuun kysely, jolla oman suuntautumisen prosentiosuudet selviäisi Lue vastaus. Onkohan tästä aihepiiristä miten paljon keskusteluja?

En koskaan ole ollut mitenkään seksin perään. Lähinnä olen hakenut vain siitäkin läheisyyttä. Orgasmini on tullut hyvinkin nopeasti ja eikä ole vaatinut mitään kauheaa "rynkyttämistä". Nyt vanhempana yli 60 v. Olen sen ilmaissut miehellenikin. Vaihtelevalla ymmärryksellä hän on siihen suhtautunut.

.

Webcam porno finnish homo amateur porn

Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään liittyen! Lapsi on saanut käräjäoikeudessa päätöksen muuttaa toiselta vanhemmalta toiselle. Selvityksessä yhdistettiin lähes aikaisemman tutkimuksen aineistot 43 eri maasta. Me ei ainakaan anneta kielareita toisille miehille, niin kuin te pissikset kokeilunhalussanne ja siideri humalassa. Kiellän jyrkästi olevani millään tavoin homofobinen tai piilotajuisesti epäröiväni omaa ylikorostettua maskuliinisuuttani, mutta Nainen hakee semmoista jenkkityyliä Yhdellä mun miehistä oli kaveri, joka oli selvästi koko ajan musta mustasukkanen. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Olenko itse vain niin epävarma että karkoitan muut sillä pois? Tämä on oikea aika laittaa deodoranttia — oletko sinäkin toiminut aina väärin? Meillä on lapsia ja eletään ns. Minusta tuntuu myös, että jatkuva seilaaminen roolista toiseen etäännyttää minut muista ihmisistä, koska he aistivat, etten ole aito. Urokset kisaavat keskenään siitä kuka on alfa ja saa naaraan. Jos sekään - tai mikään muu oman markkina-arvon paranstamiseen liittyvä - ei kiinnosta niin sitten voi varmaankin vaan tyytyä omaan tilaansa ja hyväksyä sen tosiasian että on loppuelämän yksin.

VITTUA TARJOLLA HOMO RAKASTELUVIDEOT