Homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä

homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä

Sinä et siis kuvaa preferenssiä, vaan transfobista ja cissksististä maailmankuvaasi. Preferenssiesi kuvaaminen olisi sitä, että kuvailisit vain minkä näköisistä ihmisistä pidät, etkä väittäisi että sen ja sen näköisiä ihmisiä esiintyy vain siinä ja siinä sukupuolessa. Tämä pitäisi jollain ihmeen moukarilla takoa niin uskomattoman monien ihmisten päähän. Ihan käsittämätöntä cisseksismiä tässäkin keskustelussa taas esillä On olemassa prosessin käyneitä ihmisiä, jotka eivät näe ja koe itseään minään "transihmisenä" myös sellaisia jotka eivä ole käyneet esimerkiksi alapääleikkauksessa , vaan pelkkinä naisina tai miehinä.

On jälleen kerran cisseksismiä jos joku bi- tai panseksuaali tulee tömistelemään posliinikauppaan norsun tavoin ja sanoo että vähänkö sinä olet ihku ja haluttava kun olet tuollainen transihminen. Hirveän moni, siis toistan että TODELLA MONI ihkupihku muodikas panseksuaali ei ymmärrä sitä että panseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalisuutta jossa nimenomaan käsitellään ihmisten sukupuolia sellaisena kuin ne ihmiset itse sen sukupuolensa kokevat ja että tämä panseksuaalinen ihminen pystyy suhteilemaan kenen tahansa kanssa riippumatta tuon ihmisen sukupuolikokemuksesta.

Jos siis sanotaan nyt vaikka panseksuaali itsensä naiseksi kokeva nainen jolla on vagina seurustelee vaikka prosessoituneen itsensä naiseksi kokevan naisen kanssa jolla on penis joka ei kuitenkaan koe itseään transihmiseksi, niin kyse on kahden naisen välisestä suhteesta, ei jostain ihkusta panseksuaalisesta suvaitsevaisesta sateenkaarisuhteesta naisen ja "transihmisen" välillä.

Minä ainakin olen yleensä todella hel Tämän takia monet prosessin käyneet minäkin pyrkivät sen verran tutkan alle meneviksi, ettei tarvitse kuunnella tuota omaa sukupuolikokemusta vähättelevää seksuaalisuusskeidaa. Siksi itse asiassa monet prosessin käyneet miehistä tykkäävät naiset nimenomaan kokevat myös että heteromies on paljon parempi ja varmempi vaihtoehto kuin bi- ja panseksuaaliset miehet. Nainen on ikään kuin arvoesine.

Transsukupuolinen nainen on katinkultaa tai lasihelmi, mikä mitätöi naisen esinearvon. Transsukupuolinen mies on hyvin oppinut sen saman arvomaailman, mitä täällä olevat transfanit edustavat. Voisi vähän miettiä, kannattaako niitä kaikkia miessukupuolen älyttömyyksiä toistaa. Ylipäätään ihmisten pitäisi suhtautua muihin niin, ettei anna omien ennakkokäsitysten lyödä jotain leimaa ennenkuin toista edes tuntee.

Ihan samalla tavalla loukkaavaksi tuon leimaamisen kokee "junttihetero" kuin transsukupuolinen. Ei kukaan vakavasti otettava MtF hae statusta heteromiehestä eikä heteroseksistä. Miehillä on villaa kynsien alla. Jos pistäisin koiran kaulapantaan "suihinotto 20 euroa", niin sillä olisi pian enemmän rahaa kuin minulla. Miesten huomio on täysin nollan arvoista, sen tietää jokainen nainen, trans tai cis, jos on yli Se on lopullinen ja täydellinen läpimeno monelle mtf naiselle, että saa miehen ja kykenee panemaan sen kanssa.

Ja siitä saa kyllä kuulla ja lukea!! Itse pidätte naista pelkkänä b-luokan tavarana, joka kelpaa kyllä, jos miestä ei saa, mutta ei muuten. Kyllä oon siitä mieleni niin monesti pahottanu. Sanon sulle vakavasti, jotta GrowUp ja sitä ennen WakeUp ;. Tätä se on, kun on kasvanut tämä uusi sekundasukupolvi, jonka ei ole ikinä tarvinnut kadulla huorata niin että olisi oppinut halveksimaan miehiä ja niiden panoseuraa. Ehkä siinä vaiheessa, jos miehen ex on ollut joku malli ja sitten dumppaa sen transsukupuolisen naisen vuoksi on aihetta ylpeilylle, mutta jos ne eivät edes tiedä, keiden kanssa se mies on aiemmin ollut?

Minäpä tiedän, kyllä ne huoralle kertoivat auliisti. Miehet panevat kaikkea, missä roikkuu hintalappu. Minä varmaan tikahtuisin nauruun, jos jotkut trans. Koska minä itse olen nainen tiedän kyllä kuinka kieroillaan ja vehkeillään ja tiedän, että nainen jo ensisuudelmasta lähtien rupeaa miettimään suhteen lopettamista!

Miehelle nainen taas on pelkkä siementankki, josta rehvastellaan kavereille, mieluiten liioitellen. Penetraatio tuntuu joskus siltä, että jurskauttaisi poran hampaan hermoon ja suihinotto siltä kuin märkä tiskirätti tungettaisiin kurkkuun.

Ehkä jossain bingobongomaassa, mutta ei Suomessa. Niin tietenkin, paitsi että teit nyt amatöörivirheen ja määrittelit sen "junttiheteron" junttiheteroksi tuossa lausemuodossasi. Se mitä sinun olisi pitänyt sanoa oli että jos määrittelee jonkun junttiheteroksi vaikka pelkän ulkomuodon perusteella. Junttiheteroudessa ja sukupuoliongelmissa tai vaikka omassa seksuaalisuudessa kun on se ero, että junttiheterous tarkoittaa asennetta jolla tuomitaan ja määritellään muita miten huvittaa.

Ihmisen oma sukupuolikokemus taas tarkoittaa sitä, että on kokemus itsestä, eikä määritellä ja arvostella muita. Murhaaja on murhaaja siksi koska on murhannut toisen ihmisen. Junttihetero on junttihetero, koska on ilmaissut asioita siten että on ansainnut tulla nimitetyksi. Junttiheterous ei ole identiteetti. Nykyään tietenkin politiikassa ja mediassa on paljon pellejä jotka valittavat siitä, ettei heitä suvaita kun he tuomitsevat ja nimittelevät ihmisiä ja ihmisryhmiä.

Sitä esiintyy populismissa erityisen paljon. Minä vähän luulen, että miesten kanssa ollaan sen takia että seksuaalinen preferenssi sattuu olemaan miehiin päin. Se ei tarkoita että pidetään naisia b-luokan tavarana. Tuollaista kuvaamaasi menoa esiintyy vain ihmisissä ja ryhmissä, joilla ei ole omanarvontuntoa.

Tietenkin voihan joku tehdä tuollaista "läpimenoleikkiä" ihan huvikseen, mutta jos sen ottaa vakavasti niinkuin olen nähnyt tiittijutuissa ulkomaisilla foorumeilla joskus otettavan, vaikkei he tietenkään voi "läpimenevästi" harrastaa seksiä , niin sitten on kieltämättä pullat todella huonosti uunissa.

Prosessoituvien osalla siinä yhdistyy itsetunto- ja omanarvontunto-ongelmat, puheen tai pinnallisen sosialisoimisen tasolla tiiteillä taas eräällä tavalla seksismi. Kaiken kaikkiaan en ymmärrä mistä vedit tuon jutun. En minä tunne täällä Suomessa ketään joka tuollaista ajattelee. Sen sijaan tunnen naisia jotka varmasti harrastavat satunnaista seksiä miesten kanssa koska sattuvat tykkäämään siitä. Jos jonkun juttu ärsyttää, ei siihen tarvitse vastata omalla provolla.

Tietenkin jos sinulle on sanottu, että kanssasi on oltu vain koska ei miestä saada, niin sehän on ihan hanurista ja sanoja on silloin aikamoinen taliaivo enkä suosittele pitämään yhteyksiä sellaisiin urpoihin. Ja mikä ihmeen mtf-nainen? Tätä ainaista cisseksististä skeidaa. Tuli kyllä jälkeenpäin itsellekin sitten tuo sama mielikuva kuin sulle tuosta sanamuodosta.

Ymmärrettävää miten jotkut voi ottaa kyseiset asiat negatiivisesti tai tuntea ehkä ärsytystäkin. Mutta mainitsemasi sekstistiset ja fobiset seikat eivät kuulu minun maailmaani, koska en ota niitä sillä tavalla. Minun pitää tuntea toinen kauttaaltaan, jotta voin mennä sen syvemmälle tunteidenkin osalta.

Joten siinä vaiheessa jos nainen valehtelee omasta elämästään, että kertoo vasta myöhemmin olleensa joskus ns. Silloin ei tule ensimmäisenä mieleen transihminen, vaan valhe. Näin herkkänä ihmisenä luottamus kun on tärkeä ja on ehdoton. Siitäkin jotkut voivat kinastella onko tarpeen kertoa menneisyyttään jne.. En tiedä mistä päätelmäsi on kirjoitukseni perusteella, että sulloisin tietyt ihmiset tiettyihin laatikkoihin ja yhtäkkinen cisseksismi jne.

Mutta ehkä tietyistä kirjoituksista saa mielen luomana jotain mitä ei itse kirjoittaja alunperin tarkoittanut. Jos kirjoitetaan tiettyjä sanoja ja määritelmien nimiä, ja niihin liitetään omat tykästymiset en voi sille mitään jos joku ottaa ne jollain toisella tavalla, vaikkei ne asiat haittaa omalla kohdallani. Tietysti jos oikein syvälle mennään, sukupuolia, määritteitä, seksuaalisia suuntautumisia jne jne jne.

Sana "umpimielinen" on hassu, koska kaikki olemme semmoisia. Maapallolla on vain yhden-kahden käden laskettavissa, jotka oikeasti tuntevat Itsensä, isolla Iillä, eivätkä sovi umpimielisyyteen. Minäkään en siis voi selitellä sen tarkemmin mikä olen, koska vaikka tiedän etten kuitenkaan ole se mikä ehkä luulenkin olevani määrittelyjen kohdalla, en kuitenkaan tiedosta sitä.

Siksi jopa mainitsin sanan transihminen omalla kohdallani vaikka en tunne senkään sanan täysin kuuluvan minuun. Toistan ehkä tätä mutta käsitteet ja sanat, jos niitä käyttää jonkun mielestä väärin, eivät ole oma huoleni, koska käsitän ne toistaiseksi siten, miten ne käsitän tällä hetkellä mielessäni, vaikka ne käsitykset välillä muuttuukin.

Ottaen tietysti toiset huomioon, enkä raiskaa niitä sanoja enempää kuin on tarpeen. He ovat määritelleet myös itsensä cis-naisiksi ja syntyneet siten, että kasvuiällä heille on kehittynyt kehonsa luontaisien ominaisuuksien johdosta sellaiset, mitä kutsutaan rinnoiksi ja naisen sukupuolielimiksi.

Ilmaisevat itseään feminiinisesti ja heistä huokunut feminiinistä energiaa. Mutta niin, eihän sekään kerro oikein mitään jos nussitaan nyt verbaalisesti.

Sukupuoli on häilyvä käsite niinkuin muutkin, koska sekin on suhteellista ja monimuotoista erilaisine kokemuksineen, jokaisen kohdalla. Omat käsitykset ihmisistä ovat omia ja siinä ei käsittääkseni ole mitään sen oudompaa kuin tavallisesti, eikä myöskään sekstististä tai fobista kuin vain niiden mielestä joilla se pyörii päässä.

Tapailemani naiset ovat määritelleet ja kokeneet itsensä cis-naisiksi tietyistä syistä ja ovat olleet omanlaisensa mixauksensa. Siksi jostain syystä tunnen että, rakastuisin jne edelleen sellaisiin tietynlaisiin naisiin mihin on tuntenut ja tuntee edelleen vetoa. Mikään ei ole mahdotonta enkä kertonutkaan että olisi tietyt vaatimukset. Vain mitkä tunteet ollut.

Se jättää jotkut asiat avoimeksi En tiedä saako tosta selittelystä mitään selvää mutta onhan näitä aina mukava ihmetellä ja selitellä. Valhe ja valhe Entä jos valheen motiivi on se, että olit niin tärkeä, ettei toinen pystynyt ottamaan sitä riskiä, että menettää sinut? Naiset on kauheeta, miehet on hirveetä. On sitten varmaan jokin spesiaali, parempi huippuporukka Aloittaja hakee fyysistä seuraa tai jopa suhdetta kaikenlaisista naisista. Ei sillä pitäis olla merkitystä mitä jalkovälistä löytyy, mua kiinnostaa vain ja ainoastaan pidänkö toista henkilöä ulkoisesti ja sisäisesti viehättävänä.

Ongelma vaan on siinä, miten lähestyt muita ihmisiä esim. Mulle on ihan ok, vaikka harrastaisin seksiä henkilön kanssa joka on vaikka aina halunnut kokeilla miestä jolla on pimppi. Kyllä mäkin siitä toimituksesta jotain saan. Kuka loukkaantuu sissittelystä, paitsi Kolmois-Sis? Other people, do the gender math. Let me rephrase that. If you look for one, you'll never find one. I think someone intelligent said that. You'll accidentally stumble into her, somehow. As long as you don't suck that much, it is inevitable.

You may be introduced, or you might wind up in the same jail cell. Hold on to her. She will be your crutch in this cruel and disgusting world. Together the planet will be your toilet paper.

You won't need anyone else, as now you're doing more than winning in your mind. You're winning in her mind, and that's so much more reassuring. Have violent angry sex, or whatever makes both of you happy. You will be happy. You'll cut your penis off if she asks you to. But you will not care. And then when you need her most, she'll disappear.

After the physical aspect is taken for granted, you will realize that your relationship is shit. It has no damn substance. Just two lost children in a big confusing world, grabbing at anything in the dark. Now its time to do lots of acid and die. Pääasia on kuitenkin tässä: Hän on sinun kainalosauvasi tässä julmassa ja iljettävässä maailmassa. Koko planeetta on teidän vessapaperianne.

Ja sen jälkeen voi kuolla pois. Ei se ole "samaa skeidaa". Ne keksivät sanan "trans" ensin, ne määrittelivät meikäläiset ulkopuolelle heikäläisten.

Koska he ovat normi, niin heitä ei tarvitse kutsua millään nimellä. Heillä ei ole kasvoja. Se on ihan sama kuin minun ei tarvitse sanoa olevani valkoihoinen Suomessa tai puhuvani suomea äidinkielenäni. He ovat normi, se pilari, jonka ympäri maailma pyörii. On pyhä velvollisuus kyseenalaistaa se. Kenties maailman akseli nyrjähtää paikaltaan, kun cissit huomaavat, että heidät on nimetty. Ei olla menty edes niin pitkälle, että olisimme tautiluokitelleet ne, niin kuin heillä oli kiire tautiluokitella meitä.

Heidän sukupuolen korjaamisensa on niin normi, että he suuttuvat siitä, että me puhumme samasta sukupuolen korjauksesta kuin mitä he tekevät ajaessaan partansa tai hankkiessaan silarit. Ennen piti olla kastroimislupa valtiolta ja psykologiset testit ja kuulustelut ennen kuin sai silarit transihmiselle, mutta cisseiltä ei vaadita mitään testejä, ei olla koskaan vaadittu.

Maistraatissa ei ole mitään cis-merkintää väestörekisteritiedoissa. Pitäiskö sit olla cis-merkintä? Missä itkisit, kun sinulla ei sit olis? Minä en koskaan cissittele, en ainakaan sillä tavalla mitä sinä ja monet muut luultavasti luulette. Todellisuudessa aika iso osa teistä ei ymmärrä mitä cis trans -jaolla oikeasti tarkoitetaan. Ne, jotka "loukkaantuvat" cis-etuliitteen käytöstä eivät hyvin varmasti ainakaan tiedä. Harva olisi oikeasti mikään trans, jos ei tarvitsisi muiden mielestä.

Sovitaanko että lopetat tai lopetatte tuon trans-pelleilyn, niin sitten ei tarvita sanamuotoja cis-etuliitteelläkään?

Se on hyvin yksinkertaista. Ei pitäisi olla mitään keinotekoisia merkintöjä, joiden tarkoitus on lähinnä stigmatisoida, yksilöidä ja hallita ihmisryhmiä. Antakaa ihmisten määrittää itse kehonsa ja identiteettinsä fyysisesti ja henkisesti, niin eipä oo ongelmia.

Turha sit oli unikin: Yritä sitten lukea keskustelu, eikä siinä ole enää päätä eikä häntää. Tsiisus, ihan kun nelivuotiaiden läpinää. Ihan hyvin voi käyttää itsestään määrittelyä mies jolla on XX-kromosomit tai kertoa olevansa mies jolla ei ole penistä.

Vastaavasti voi puhua myös XY-naisesta. Se ei ole läheskään yhtä toiseuttavaa ja halventavaa kuin transuttelu. Kun tuota transsukupuolisten "korvamerkintää" käsiteltiin eduskunnassa, siitä ei edes keskusteltu, se nuijittiin läpi kaikessa hiljaisuudessa valmistelijan esittämässä muodossa. Aikoihin ei ole tapahtunut tuollaista, jopa oikeusministerikin ihmetteli jälkikäteen miten sellainen on voinut mennä läpi kun siitä kerrottiin hänelle.

Toisaalta jotkut ovat innoissaan Australian esikuvasta että poikkeava sukupuoli tuodaan julki henkilöpapereissa kenelle tahansa vaikka kaupan kassalla. Siihen kuuluu tuo heteroseksismi.

Mutta minkäs voit, se oli kirjoitettu luvulla. Kyllä minulle kisut kelpaa, etenkin sellaiset, joilla on kyky pohtia asioita. Älä siis turhaan rupea vetistelemään, minä olen kyllä itkenyt tässä 1½ kk ihan kaikkien edestä.

Miten voin kutsua itseäni XY-naiseksi kun ei ole kromosomitestiä tehty!?? Elämä on kuule juuri toiseuttavaa ja halventavaa, se on se elämän luonne.

Elämä on toiseuttavaa ja halventavaa. Vai oliko se että kärsimystä Transuile sinä vaan ihan rauhassa, tuskin sinä muuhun kykenetkään Itse asiassa se on minusta jopa miellyttävämpi vaihtoehto ja varmasti aika monesta muustakin, paitsi yhdestä, joka potee Tukholma-syndroomaa.

Kyllä se pirun elämä toiseuttaa ja halventaa minuakin. Mutta tässä vain kommentti tähän keskusteluun. Monien mielestä olen todennäköisesti "biseksuaali nainen", mutta kuten tuossa lainauksessakin todettiin seksuaalinen suuntaus on "muuallekin" kuin kahteen suuntaan. Siinä mielessä "bi" on vähän huono määritelmä. Tähän kirjoittaisi vuoden myöhässä, että juttua haluaisi kuulla lisääkin.

Jos jotain anonyymiä mailiosoitetta fexj: Nimimerkistä huolimatta transtyttö, joka haluaa todistaa että heidänlaisiin voisi ennakkoluuloinenkin ihastua? Tytöt ja naiset on ihania, kuka sitä huoltohistoriaa jaksaa niin tarkkaan tiirailla ja todistella. Olen aina tiennyt Kolmois-S: Terveisin erittäin kauniiden cisnaisten kanssa seurustelevia transmiehiä tunteva henkilö.

No sittenhän alkuperäisellä ei ole ongelmaa lainkaan, vaan kyselee täällä vain lämpimikseen tai omaa saamattomuuttaan! No määrittele Kolmois - S: Tietämyksellä ja luulolla on iso ero. Rakastumiseen ei vaikuta mitä sukupuolta kohde on on ollut, luulee olevansa , koska rakastuminen on henkinen kokemus, kohteen haarojenvälin sisältö on triviaali pikkuseikka. Seksuaalisesti viehättyminen taas voipi kohdistua vaikka kuinka poliittisesti epäkorrektisti vaaleaan cis-naiseen, tummaan väh.

Tai tyyppi Y ihastuu tummaan väh cm pitkään hörökorvaiseen transmieheen, joka itse kokee olevansa "vain" mies ja ne hörökorvatkin on menossa korjauttamaan? Jos minä koen naapurin erkin seksuaalisesti viehättävänä, koska pidän häntä totaalisen urpona junttina ja tuo piirre vetoaa minuun! Miksi se pitäisi möläyttää? Jos möläytät, flaksi ei tod. Jos käsityksiä ei löysätä, ollaan tietysi mahdottomassa tilanteessa ja ei siitä mitään tule.

So what, sitä kuule sattuu ; Uutta matoa koukkuun! Tuossa on nyt kyllä aivan väärät lähtökohdat. Kun nyt puhutaan kuitenkin vähän erilaisista ominaisuuksista kuin huonoista ympäristöön vaikuttavista persoonallisuudenpiirteistä vaikka narsismi, ym. Ei tätä leikkiä leikitä ihastujan ja katsojan säännöillä, vaan sitä leikitään sen kohteen säännöillä, joka voi kokea korjattavia ongelmia itsessään ja ei todellakaan välttämättä tykkää jos joku tykkää hänessä niistä piirteistä joista hän epätoivoisesti haluaa eroon.

Tässä kiteytyy esimerkiksi pre-op naisen ongelma transdiggareiden suhteen, jotka ihkuttavat tuota ihmistä sen ongelman perusteella mistä tuo nainen haluaa eroon. Tuo oli fyysinen esimerkki, mutta sama toistuu myös identiteettitasolla. Ei sillä kohteella ole mitään kompromissin paikkaa siinä, vaan esimerkiksi tällaisissa asioissa se kompromissin vaatiminen on cisseksismiä eikä mitään kivaa pikku käsityksien löysäämistä.

Inhottavaa on se, että valitettavasti maailma on täynnä tarinoita missä mm. Näitä on nähty maailman sivu. Kerroinhan minä, että jos ei kompromissia tee ei voi, ei halua tai mistä syystä tahansa , niin se on mahdoton paikka ja no go.

Ei pidä sitten tehdä sitä kompromissia, jos se sotii itseä vasten. Ollaan sitten ilman sitä mahd. Niin, tuossa huomautettiin siitä, että esimerkiksi transsukupuolisuuteen liittyvät "kompromissikysymykset" ovat usein vahingoittavia vaatimuksia sen "ihailijan" osalta.

Koko kompromissin ajatus ja ehdotteleminen tuolla tavalla keskustelupalstalla ei ole mitään erityisen hyvää asiaa. Sehän oli selviö, että jos soditaan itseä vastaan niin mitään "kompromisseja" tehdä. Tuon ylemmän viestin tarkoitus oli antaa vastapainoisempi kuva liian helpolle kompromissi-ajatuksen heittelemiselle ja "löysäämisen" kaltaisille kevyille sanavalinnoille. Tämä siksi mitä sanottiin, eli: Mies isolla ÄMMÄllä Sellaisen kuvan hänestä ainakin näiden kirjoitusten perusteella saa.

Hän vihaa katkerasti kaikkia, joilla ei mene tarpeeksi huonosti. Hän asettaa muut ihmiset a- ja b-luokkiin ja itse pitää itseään kaikkein ylimpänä jumalattarena, jonka kanssa kaikkien on haluttava seurustella, muuten on hirvittävä sovinisti tai konformisti. Se säteili vahvoja eroottisia viboja ja suuteli taivaallisesti Tulinpa taas kurkistamaan tylsyyttäni tänne Suoleen, ja mitä kaikkea sitä saakin lukea: Olen "valkoinen heteronainen" ja käyny läpi tämän prosessin. En ole kellekään mikään "transihminen".

Olen ollut suhteessa muutaman miehen kanssa, joista kukaan ei ole aluksi tiennyt henkilöhistoriaani. Olen "tunnustellut" heidän ajatusmaailmaansa ja suhtautumistansa ja sitten kertonut.

Haluan olla joko tyttö tai poika. Minulla ei ole mitään hajua enää kumpi oon.. Mun kaveri sano että mun tyyli ja huoneen sisustuskin on muuttunut poikamaisemmaksi. Haluan tän ahistuksen pois.. Olen jo pitkälle toista vuotta tuntenut tunnetta, jonka voisin tulkita dysforiaksi kehoani kohtaan. Olen määritelty pojaksi, ja olen elänyt erittäin vaivalloista elämää miehen roolissa jo yli kolmekymppiseksi. Pitkässä psykoterapiassa ollessani alkoi kaikenlaisten muiden juttujen käsittelemisen ohessa yhä voimakkaammin ja voimakkaammin tulla esille ajatus siitä että tunnen itseni hyvin naiselliseksi.

Oma sisäinen kuvani on mielestäni jotakuinkin täysin tyttömäinen, ja samalla julmasti peilin muistuttamana täysin vastakohta fyysisestä minästäni. Kun katselen ihmisiä jotka ihan vaikka kadulla kulkevat, elävät elämäänsä, tunnen voimakasta kateutta naisille heidän naiseudestaan. Kadehdin naisen kehoa, mahdollisuutta pukeutua naisellisesti ja ylipäätänsä olla naisia. Omassa tarinassani on paljon kehoon kohdistuvaa itseinhoa muutenkin, koska masennuksen ja muiden mielenterveysseikkojen vuoksi olin ennen hoitoon pääsyä lihonnut valtavaksi ja elämä oli ihan kauheaa.

Nyt paljon laihtuneena huomaan kehoni enemmän, ja samalla myös mitä siitä tuntuu puuttuvan. Toivoisin niin että minulla olisi rinnat, naisellisemmat muodot ja osaset.

Olen kateellisena lukenut avoimesti transihmisinä olevien kertomuksia elämistään, ja muuttumisestaan kohti oikeampaa itseään. Kun luen hormoneista niin en koe kauhua ajatusta kohtaan, vaan jonkinlaista toivetta että jospa minäkin joskus saisin. Samalla tunnen pelkoa ajatuksesta että pitäisi tulla ulos ja joutua naurunalaiseksi, ja hyljeksityksi. Olen tässä tosiaan jo pidemmän aikaa miettinyt ja ihmetellyt tätä identiteettiasiaa sekä itsekseni että terapeuttini kanssa, ja ajatellut itsekseni että jos tunteet pysyvät tällaisina, eivätkä laannu niin ennenpitkää varmaan pitäisi hakeutua transpolille tutkimuksiin.

Entä jos en olekaan trans? Naurettaisiinko minut ulos sieltä liian vanhana, liian vääränlaisena, liian epänaismaisena miehenä joka on vain jotenkin perverssi? Se ei tykkää homoist tai bi yhtää se puhuu niist tosi halveksuvast. Mu mä haluaisin kysyy, et miten mä hoidan tä tilanteen?

Olen jo 60 täyttänyt nainen. Olen seksuaalisesti täysin tyydyttämätön liitossani. Nyt katselen lesbovideoita ja kadulla kiinnitän huomioni vain naisten takamuksiin ja rintoihin. Kiihotun näistä lesbovideoista ja itseäni tyydytän näitä katsellessa. Saan orgasmin, jota en puolisoni kanssa saa. Emme rakastelekaan kovin usein. Valtavan tyydyttävän orgasmin olen saanut syrjähypystä joskus nuorena sekä tyydyttäen itseäni. Tiedän, että tällaisten mummoikäisten kysymykset eivät kuulu tänne, mutta voitteko auttaa?

Olen vuotias tyttö Helsingistä, joka ei tiedä. Olen aina pitänyt pojista, mutta lähiaikoina olen huomannut olevani myös vähän ihastunut joihinkin tyttöihin. Puhuin asiasta ystäväni kanssa ja hän sanoi, että se on vain ohimenevää. Tytöt, joihin olen ollut ihastunut ovat aina niin kauniita, ystävällisiä ja mukavia, onko tämä kateutta, arvostusta vai rakkautta? Olen myös miettinyt, että jos rakastuisin tyttöön, joka olisi lesbo, ja kertoisin tälle, että olen ihastunut häneen, niin hyväksyisikö hän minut yhtä helposti, kun täysin lesbon tytön?

Olenko minä biseksuaali vai onko tämä tosiaan ohimenevää? Minulla on kaiken lisäksi tällä hetkellä kaksi ihastusta toinen on tyttö, toinen on poika , millä perusteella minun pitäisi valita kummasta tykkään? Hei, olen siis 13v. Äidille olen kertonut asiasta, mutta hän luulee minua lesboksi. Kukaan muu ei siis tiedä, ja kun pelaan jotain peliä poikahahmolla, moni kysyy "ootsä joku transu".

Olen tiennyt jo neljä vuotta, mutta koska kerroin äidilleni vasta viime kesänä, luulee hän minun vasta nyt keksineen tämän. Näytin hänelle myös transtukipisteen sivuja ja hän lukaisi vanhemmille tarkoitetun osion läpi hieman naurahdellen. Hän lupasi ensi vuonna lähteä hakemaan lähetettä tutkimuksiin, mutta en kestäisi koulu-uinteja.

Olin siis viimevuonna "sairaana" uintiviikolla. Äitini ei ole mikään uskonnollinen henkilö, mutta uskoo silti enkeleihin yms. Kun kysyin häneltä mielipidettä transihmisistä ennen kuin sanoin hänelle mitään asiaan liittyvää, hän vain sanoi heidän syntyneen esim.

Myös itsensä "turha leikkely" on hänen mielestään typerää. Eli, pitääkö lähetettä hakiessa olla vanhempi mukana jos on alaikäinen? Miten saisin äitini uskomaan, etten ole lesbo, vaan transpoika? Tämä oli ennemmin sellainen asia, jonka avulla pystyin purkamaan ahdistustani. Sain tietää että ihastukseni onkin transpoika, itsekin olen transpoika mutta tää tuli täysin yllätyksenä.

Luulin todella hänen olevan söpö tyylikäs nuori tyttö. Tosin kyllähän mä sen huomasin, että hän ei pukeutunut tyttöjen vaatteisiin, mutta eihän se vielä mitään. Toki myös hän halusi häntä kutsuttavan eri nimellä mutta mä vaan aattelin et se oli niinku lempinimi.

Ei ole muuten ensimmäisen kerta, kun vahingossa ihastun johonkin transpoikaan. Ei tässä kyllä mikään ongelma toki ole, mutta olen kyllä itse hetero ja tunnen vetoa naisiin. Joten kun hän onkin poika en oikein enää tiedä. Tietysti kannatan seksuaali ja sukupuolivähemmistöjä, sillä kuulun sukupuolivähemmistöön itse. Seksuaalisuuteni on vielä hakusissa mutta naisiin olen suuntautunut eniten Lue vastaus. Olen muunsukupuolinen ja olen herännyt ongelmaan, ettei suomenkielessä oikeastaan ole minulle sanoja.

Siinä missä muita kutsutaan helposti tytöiksi, pojiksi, muijiksi ja jätkiksi, ei minulle löydy vastaavaa, mikä jostain syystä häiritsee olemistani. Miksi minua voisi kutsua?

Oon 13vuotias 'tyttö' vaikka sen onkaan siitä enää niin varma. Musta nimittäin tuntuu et oon poika, Trans. Kun seiskaluokalla alko tulin kaapist 'queerinä' koska en halunnut olla kumpaakaan sukupuolta, se ei sillon tuntunu hyvältä. Nyt kuitenkin 3kk jälkeen musta on alkanut tuntuu et pisin Trans. Olin nuorempana paljon tyttöjen kanssa, mutta leikin yleensä autoilla niidenkin kanssa, kyllä Mä nukeillakin leikin, tosin niillä poikanukeilla.

Nykyään vietän enemmän aikaa poikien ku tyttöjen kanssa, ja pukeudun myös tosi poikamaisesti. Mut se tuntuu hyvältä, se tuntuu multa. En tiiä miten vanhemmat reagois asiaan, mutta ei ne Californiankaa non-binary sukupuolivaihtoedhosta ilahtunut.

Mun on tosi vaikee puhuu vanhempien kanssa asioista sillon kun ei oo itekkään täysin varma niistä? Entäjos tää on vaan osa murrosikää ja menee ohi jossainvaiheessa? Ois ihana saada vastaus, tai edes jotain suuntaa-antavaa: Kiitos jo etukäteen Lue vastaus. Käytän ihan naisten vaatteita ja näin. Kuitenkin noin 2kk sitten aloin miettimään, että mitäs jos olenkin trans.

Päätin antaa sillon kuitenkin asian vain olla ja jatkoin elämässäni eteenpäin, mutta nyt eilen aloin miettimään taas tätä asiaa, mutta tuntuu etten ole kumpaakaan sukupuolta. Tyttöjen liikuntatunnit alkoivat tuntumaan epämukavilta paikoilta samoin uimahalleissa naisten puolet.

Luulen kuitenkin, että tunnen samoin, jos menisin poikien liikuntatunneille tai poikien puolelle uimahalleissa. Sen verran lisään vielä, että pelkään sitä, että jos sanon olevani jollekkin olevani poika, mutta myöhemmin ilmoitan olevani sittenkin tyttö. Olen yhdelle luotettavalle kaverille sanonut olevani poika, mutta aika nopeasti en ole pitänyt häneen yhteyttä asian takia.

Ja syy sille, miksi rupesin miettiämään tätä on, että pienenä kun leikin tyttöporukalla jotain perus ''kotileikkejä'' lupauduin oleen perheen isä, veli tai poikaystävä. Ja nyt talvena tapasin erään pelin kautta 2 minua vuotta nuoremman tytön esitin heille siis poikaa ja ajan mittaan aloin säätämään toisen näistä kanssa, mutta se loppui aika nopeasti, kun he saivat tietää olevani tyttö.

Onko nämä edes merkkejä siittä, että voisin olla poika? Sanoin ensimmäisessä viestissäni, että se saattaisi tuntua ahdistavalta mennä poikien liikkatunnille. En siis hirveemmin ollut heidän likkatunneilla, mutta mulla on vaan sellainen tunne asiasta. Ja kun en haluaisi olla tyttöjenkään liikkatunneilla olla, koska en tunne kuuluvani sinne.

Onko mahdollista jättää tälläisen asian takia liikkatunnit välistä. En viitti kaikkia mielessäni pyöriviä kysymyksiä tähän laittaa, joten olis ihan jees jos jonkun kannsa voisi jutella asiasta. Lapsuudestani asti muistan pitäneeni naisten vaatteista ja niitä kokeilinkin aina kun mahdollista.

Murrosiässä olin jo tilannut postimyynnistä kesäansioillani kaikkea ihanaa, mutta eihän niitä julkisesti voinut käyttää. Asian pidin piilossa liki 30 vuotta avioliiton, perheen ym.

Eron jälkeen päätin uskaltaa ja olenkin jo vuosia pukeutunut vähän kerrallaan naisellisemmin uloskin. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi haaveillutkaan edes siitä, mitä nyt olen. Netistä olen katsellut paljonkin ikäisteni transvestiittien kuvia ja olen huomannut, että kiihotun kovasti miehistä, jotka pukeutuvat naisellisesti, mutta joissa on jotain selvästi miehekästäkin, esimerkiksi kapea lantio, isohkot kämmenet ja hiukan kulmikas leuka.

Kokonaan naiselta näyttävistä en innostu, vaikka toki kauniita ovatkin. Ajan myötä myös muu miehiin liittyvä seksuaalisuus on alkanut kiinnostaa aina enemmän. Haaveilen läheisyydestä naisellisen miehen kanssa ja kuvitellessani tilanteen johtavan hellään seksiinkin kiihotun valtavasti ja saatan masturboida pitkäänkin orgasmin rajoille yhä uudestaan.

Herään jopa öisinkin onanoimaan ajatellen vaikkapa karvatonta miestä sukkahousuissa. Naisista en ole koskaan kiihottunut, en aviossa enkä sen jälkeenkään. Romanttisia tuntemuksia on kyllä ollut ja siinä mielessä parisuhde naisenkin kanssa on kiinnostanut, mutta ehkä minustakin johtuneet pettymykset naisten kanssa ovat vieneet mielenkiinnon kanssakäymiseen.

Ehkä tunne miehen rooliin pakottamisesta on myös hävittänyt halun. Minulla on muutama hyvä naisystävä, mutta suhde ei kiinnosta - ilmeisesti tunne on molemminpuolista. Muuten viihdyn naisten seurassa ja pidän heitä viehättävinä. Jotenkin alitajuisesti kuvittelen minusta kiinnostuneiden naisten olevan lesboja, kunnioitan heitä suuresti muutenkin, mutta erityisesti, jos näin olisi. Naisten välinen hellyys kiihottaa, ehkä myös siksi, että itsekin kuvittelen olevani kiinnostunut omasta sukupuolestani - naisellisena toki.

Gay-chateissa olen usein ja seuraan deitti-ilmoituksia, silti naisellisuutensa ja homoutensa kanssa rehellistä miestä en ole vielä tavannut. Kerran olen käynyt homoravintolassa ja siellä ihastuin lähes ikäiseeni transvestiittimieheen ja ensi kerran tajusin kiihottuvani miehen kapeasta lantiosta mekossa.

Tilanne ei johtanut mihinkään, mutta kipinä jäi. Dildoa olen kokeillut ja hiljaa edeten sillä leikkiminen oli todella nautinnollista. Ulkona "oikeassa elämässä" en kuitenkaan tunne mitään vetoa miehiin, elleivät ole erityisen naisellisia ja näitä en juuri ole nähnyt. Naisiinkaan en tunne vetoa, eivätkä hekään vaikuta kiinnostuneelta minusta, johtuisiko enenevästi naisellisesta pukeutumisestani ja olemuksestani.

Romanttisesti kaipaan kuitenkin naista lähelleni. Mikä minä oikein olen? Olen vuotias "tyttö", joka on aina tahtonut olla poika. Olen kieltänyt asian hyvin pitkään, alaluokilta asti, mutta minusta tuntuu, etten jaksa enää tapella asian kanssa. Pienenä rakastin kaikissa leikeissä olla poika, enkä ole ikinä erityisemmin pitänyt "tyttöjen leikeistä" kuten barbeista, kotileikeistä tms. En ole koskaan pitänyt myöskään mekoista tai muista tyttöjen vaatteiksi luokiteltavista vaatteista. Muistan, että nuorempana netissä sanoin aina olevani poika, ja pidin siitä kun minua sanottiin pojaksi.

Nimeksi väitin yleensä Eliasta, ja minusta tuntuu, että jos tulisin transkaapista, se olisi uusi nimeni. Olen seurustellut sekä tyttöjen että poikien kanssa, mutta olen huomannut, että tyttöjen kanssa seurustelu tuntuu enemmän oikealta.

Lisäksi tunteeni tyttökumppaneita ja -ihastuksia kohtaan ovat olleet huomattavasti suurempia kuin poikapuolisiin. Olen todennut, että olen panseksuaali ja läheiset ystäväni tietävät sen. Olen aikalailla sujut asian kanssa, ja olen päättänyt, että peruskoulun päätyttyä ja suurempaan kaupunkiin muutettuani en enää sano olevani hetero jos joku kysyy, vaan sanon reippaasti olevani mitä olen. Asia ei kuitenkaan ole yhtä selkeä transsukupuolisuuteni kanssa.

Kaikista parasta mielestäni olisi, että olisin vain suoraan syntynyt biologisesti pojaksi, sillä muutosprosessi kuulostaa raskaalta vaikkakin oikealta.

Periaatteessa tekisi mieli antaa asian olla, mutta toisaalta olen erittäin kyllästynyt siihen, että kaikki sanovat minua tytöksi. En ole kertonut kellekään kaverilleni asiasta, vaikka he sen takuulla hyvin vastaan ottaisivatkin, sillä minua inhottaa ajatus että heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä kutsumaan minua uudella nimellä, kun he ovat jo tottuneet vanhaan. Vanhempanikin olisivat varmasti suhteellisen sujut asian kanssa, vaikka pelkään jonkin verran, etteivät he ota minua tosissaan.

En oikein tiedä pitäisikö antaa asian olla vai ottaa riski ja mennä kohti sitä mitä oikeasti olen. Oon jo aika kauan miettinyt sukupuoltani. Oon miettinyt näitä eri nimikkeitä, tytön ja pojan välistä. En siis koe olevani kumpikaan. En vain silti tiedä, mikä olen. Suomeksi aiheesta ei löydy kauhean päteviä selityksiä mielestäni. Enkä tiedä ketään keneltä kysyä apua näiden englanninkielisten nimikkeiden kanssa.

Joten siksi tulin tänne. Jos vain voitaisiin selittää esimerkiksi sanat queer, non-binary, luulin että ne kaksi ovat samaa tarkoittavaa, mutta niillä on eri liput? Ja myös, kun ymmärrän sukupuoleni, pitäisikö asiasta kertoa opettajalle?

Toivon nyt apua näihin eri nimikkeisiin, kiitos. Ja jos tästä nyt saa selvää, mikä olen? Tunnen olevani siis jotain tytön ja pojan välistä, enemmän poikamainen mutta en kuitenkaan poikakaan.

Hei, olen vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö? Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään. Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim.

Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen. Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni? Olen tällä hetkellä 16 vuotias tyttö ja olen tuohon tyttö nimikkeeseen oikeen tyytyväinen. Mutta olen ihan pienestä pitäen tykänny välillä leikkiä esittää ja kuvitella olevani poika. Lapsena kun tuli leikittyä tyttöporukalla jotain roolileikkiä, johon tarvittiin yks poikarooli, niin tarjouduin yleensä oleen se.

Sanoin sen sillai ku se olis isokin myönnytys mutta oikeesti halusin olla se. Myöhemmin koulun näytelmissä mulle oli ihan sama, kumman roolin sain. Tykkään yhä edelleen kuvitella itteni pojan rooliin esim. Kokeilin sitä aluks ihan vain huvin vuoksi mutta se olikin yllättävän kivaa kuvitella olevansa poika. Mä en oo koskaan myöskään tajunnu tai tykänny niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista esim. En halua itteeni mihinkään tiettyyn muottiin mutta haluisin saada tälle jonku selityksen.

Koska tuntuu vähän hassulta, ku näkee kavereiden tekevän niitä ns. Eli lyhyesti oon tyytyväinen tytön rooliin mutta välillä haluun kuvitella ja esittää olevani poika. Mistä vois olla kyse? Hei minä olen vuotias tyttö ja olen kesästä asti miettinyt hyvin paljon sitä, että olenkin ehkä poika.

Nyt ihan vasta tunne on alkanut voimistumaan ja olen leikannut hiukseni lyhyeksi. Oikeastaan toinen puoli on puolipitkä ja toinen on siili. Olen myös alkanut pukeutumaan vähän poikamaisesti. Olen ajatellut, että koska siskoni on lesbo niin sitten kun olen valmis ottaisin hänen kanssaan asian puheeksi. Minusta asia tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta sitten alkoi ahistaa.

Olen myös jonkin aikaa tuntenut, että olen bi. Minusta se asia on minulle täysin luonnollista ja en ole kokenut sen takia mitään ahdistusta. Mutta olen myös miettinyt, että miten kertoisin asiasta. Olen miettinyt myös minulle uutta kutsumanimeä Tyler. Olen 15 v tyttö ja minusta tuntuu että saatan olla bi, lesbo tai pan. Olen vai kerran elämässäni ihastunut erääseen poikaan mutta nyt tunnen kiinnostusta yhtä tyttöä kohtaan.

Ajatus siitä että seurustelisin pojan kaa tuntuu ahdistavalta. En tiedä olenko oikeesti esim. Olen 13v poika ja olen yhdessä transpojan kanssa. En tunne mitään poikia kohtaan Lue vastaus. Huomasin tän sillon kun seiskaluokka alkoi oon siis edelleen seiskalla. Oon aina ollut omasta mielestäni hetero sillä olin seurustellu 12 - vuotiaana yhen tytön kaa ja olin koko 6. Luokan ihastunu yhteen tyttöön ja se oli ihastunu muhun kanssa. Kun seiskaluokkaa oli kulunut joku 2 kuukautta, niin sillon huomasin, että saatan sittenkin olla homo koska yksi meijän luokkalainen oli mun mielestä jotenki komee ja aina ku katoin sitä silmiin ni mua alko hymyilyttää ja seki hymyili mulle.

Ja välillä ku olin sen seurassa ni musta tuli vähän ujo vaik oon kyl muutenki aika ujo. Tiedän että homoudessa ei ole mitään vikaa mutta kun en vaan halua olla homo. Tykkään myös tytöistä edelleen ja se tässä onkin aika outoa. Aina kun itsetyydytän, itseäni niin ajattelen tyttöjä tai katselen kuvia omasta mielestäni kauniista tytöistä ja kiihotun tytöistä helposti, mutta miehistä en kiihotu ollenkaan. Olen alkanut tutustumaan tähän kyseiseen poikaan vähän paremmin ja olen yrittänyt jatkuvasti ajatella häntä vain kaverina mutta se on joskus vaikeaa.

Onneksi kaverini eivät ole homovastaisia että jos nyt kerran olisinkin homo. Olen myös huomannut itsessäni tyttömäisiä piirteitä, mutta olen aika varma, että se johtuu vain siitä, että olen viettänyt paljon aikaa isosiskoni ja äitin kanssa.

Yhdessä vaiheessa unohdin tämän pojan ja ajattelin itseni heterona koska meillä oli koulussa halloween disco ja kun tuli hitaat niin tanssin yhden tytön kanssa ja sen jälkeen me halasimme ja se tuntui hyvältä.

Haluaisin silti tietää että olenko nyt sitten homo vai bi. Oon pian 13v täyttävä tyttö Kajaanista. Olen jo about 11 vuotiaasta lähtien ollut enemmän tyttöihin päin, enkä enää oikeastaan ollenkaan kiinnostu tai fantasioi vastakkaisesta sukupuolesta. Kuitenkin minua arveluttaa nuorehko ikäni, ja se otetaanko minua tosissaan.. En ole vielä kertonut vanhemmilleni koska en koe sitä kovinkaan tärkeäksi vielä: P Usein just jossain netissä urputetaan siittä, miten alaikäinen ei voi tietää omasta suuntautumisestaan, ja toki, voinhan vanhempana olla vaikka hetero number 1 sillä mistäs sitä tietää~ Minuun myös ilmeisesti on ihastunut eräs hyvä ystäväni poika joka ahdistaa jotenkin semisti..

Joskus kuvaili ulkonäköäni sanoilla kuten "söpö" "Tekee mieli halata", mutta sanoi ettei enää tykkää sillä tavalla. Hän on mukava ihminen ja hyvä kaveri kenen kanssa en haluis kokonaan pistää välejä poikki, ei tietoisesti ahdistele tm.

Hän tietää kyllä, etten ole kiinnostunut pojista, mut ei mun vihjailut näytä tepsivän: Siispä kysymykseni ovat; Voinko alaikäisenä tietää seksuaalisen suuntautumiseni?

Kuinka saan tämän ystäväni uskomaan, etten ole kiinnostunut hänestä? Olen vuotias aseksuaali nainen. Olen jo vuosien ajan identifioitunut aseksuaaliksi enkä ole koskaan elämässäni tavoitellut parisuhdetta enkä seksiä. En ole ikinä edes suudellut ketään. Elokuussa muutin Helsinkiin ja sain päähäni liittyä Tinderiin.

Nyt olenkin siis yhtäkkiä alkanut käydä treffeillä! Kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti, ja olen aivan pyörällä päästäni siitä, mitä ihmettä mun elämässä tapahtuu.

Idea nettideittailuun lähti siitä, että olin alkuvuodesta pienellä paikkakunnalla asuessani hyvin yksinäinen ja mietin silloin, että parisuhde on varmasti tehokas keino yksinäisyyden torjumiseen.

Ajattelin, että ehkä olen tuominnut parisuhteen liian varhain. Toinen syy Tinder-deittailuun on uteliaisuuteni; on kiinnostavaa kurkistaa siihen maailmaan, joka on ollut minulta täysin pimennossa koko elämäni ajan. Olen käynyt treffeillä sekä miesten että naisten kanssa, koska en tiedä, mikä seksuaalinen suuntautumiseni on.

Olen todella sosiaalinen tyyppi, joten treffit ovat menneet hyvin. Onhan mukavaa jutustella ihmisten kanssa, eikä ensitreffeillä tarvitse tehdä mitään muuta kuin halata lopuksi. Yksi ihminen on tuntunut aidosti kiinnostavalta ja ihastuttavalta, minun ikäiseni nainen, jonka kanssa olen käynyt useammilla treffeillä. Olen jopa kokenut kevyitä ihastumisen tunteita, mikä on todella, todella harvinaista mulle.

Onneksi tämäkin nainen vaikuttaa pidättyväiseltä, emmekä ole tehneet muuta kuin halanneet. Huomenna menemme neljänsille treffeille, ja mua ahdistaa aivan valtavasti. Pitääkö mun tehdä jotakin? En todellakaan ole kertonut tälle naiselle, että olen aseksuaali. Onko epärehellistä nettideittailla aseksuaalina, jos ei kerro heti treffitoverille, että mua ei seksi kiinnosta?

Toinen ongelma on se, uskallanko kertoa hänelle itsestäni niin intiimejä asioita tai kehtaanko myöntää oman täydellisen kokemattomuuteni. En osaa puhua seksuaalissävytteisistä asioista vaan menen aivan lukkoon, jos niistä on puhe, vaikka muuten olenkin erittäin avoin ihminen. En edes tiedä, haluanko parisuhdetta, ja kaikki tuntuu etenevän niin nopeasti.

Mua pelottaa se, että ihastun oikeasti tuohon ihmiseen, mutta toisaalta en edes tiedä, uskallanko heittäytyä tunteeseen, kun olen koko aikuisikäni elänyt tunteista vapaana. En tiiä enään kuka oon. Oon vuotias, biologisesti tyttö. Ja tietenkään asia ei ole tarpeeksi perseestä ilman tätä seikkaa: Rakastan meikkaamista, kukkapantoja, hameita jne.

Joinain päivinä istun meidän luokan tyttöjen kanssa kikattamassa, toisena päivänä pyöräilen kaupungilla iskemässä tyttöjä poikien kanssa. Useimmiten saan iskettyä naisia, mutten ns. Olen pan, sen verran tiedän. Mul on poikamaiset, pyöreät kasvot.

A-kupin rinnat, joka helpottaa poikapäivinä, kun taas tyttöpäivinä itken aamusin niiden pienuutta. Oon noin cm pitkä. Välillä tuntuu, et ihmiset pitää enemmän musta poikana.

Useimmat mun kavereista tietää tästä, samoin mun äidit. Elin nuoruudesta saakka miehen kanssa. Ikinä enää en miestä elämääni huolisi. Olenko lesbo vai bi vai miksi sanon itseäni? Olen 21 vuotias ja FTM. Olen nyt kahdesti käynyt TAYS: Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen mikä tosin on jo paremmalla mallilla ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille. Olen vuosia kannattanut julkisesti ja äänekkäästi LGBT oikeuksia, eli vanhempani kyllä tietää kantani kyseisiin asioihin. Isäpuoleni ja osa sukulaisista jopa kyselee, onko minulla poika- TAI tyttöystävää Mutta varsinkaan isäpuoleni suhtautumista transihmisiin en tiedä, äitini pitää heitä lähinnä hämmentyneinä.

Tosin äitini on ollut aina sujut sen kanssa, että lapsena pukeuduin poikienvaatteisiin, ja nyt vanhempana miestenvaatteisiin ja että pidän hiukset lyhyenä. Suuri huoli on siskoni 11 v. Olen hänen ainut "sisko" ja tämän vuoksi hänelle tärkeä. Vasta kerran hän on huomioinut, että pukeudun miesmäisesti.

Muuten hän haluaisi, että meikkaamme toisiamme, laittaisin hänen hiuksiaan ym. Mikä ei tietenkään minua innostaisi. Ainoat jotka tietää sukupuoliristiriidastani ovat kaksi kaveriani joista toinen arvasi asian itse, ja toinen kertoi epäilleensä "jotain tuon suuntaista" ja näistä toisen kaverin perhe tietää myös arvasivat asian itse.

Olen miettinyt että tulisin kaapista vasta saatuani virallisesti diagnoosin F Mutta jos syystä tai toisesta saisin vain diagnoosi F Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F Minulla vaan ei ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu, jättää myöhemmäksi vai tulla jo nyt, ja kuinka edes tulla kaapista tällaisen asian kanssa Eli mikä olisi mahdollisesti paras vaihtoehto?

Myös seksuaalinen suuntautumiseni hämmentää minua. Minulla ei ole hajuakaan miksi itseäni sen osilta kuvailisi. Miehet kiinnostaa kyllä, naiset kiinnostaa joskus, välillä tuntuu että mikään sukupuoli ei kiinnosta, välillä taas tuntuu että vain miehet on se mun juttu.

Mutta siinäkin on ongelma, heteroksi en voi itseäni sanoa, koska silloin näyttäisin naiselta joka pitää miehistä, mutta en myöskään homoksi koska silloin näyttäisin lesbolta niin kauan kuin olen kaapissa transihmisenä. Toisaalta bi tai pan ei myöskään tunnu omalta, koska suosin miehiä yli muiden sukupuolien. Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus uteluihin suuntautumisesta tällaisessa tilanteessa? Olen 14v tyttö ja mietin koko ajan, että olenko lesbo.

Jos kaverini tätä kysyvät kiellän sen heti ja sanon tykkääväni pojista Mutta minusta tuntuu että se ei ole totta Kerroin tästä siskolleni ja hän sanoo että on okei asian kanssa mutta tämä saattaa olla ohi menevä juttu..

En tiedä yhtään mitä ajatella ja tunnen olevani eksynyt En voisi kyllä ainakaan kertoa kavereilleni sillä lesbot ja transut sut muut ovat erikoinen tapaus heille ja he eivät varmaan ihan hyväksy tätä..

Hei, olen 13 vuotta täyttänyt tyttö. Tai no, tyttö ja tyttö. En oo oikeen koskaan tuntenut olevani täysin tyttö. Siis tottahan toki mä pidin prinsessoista ja keijuista yms. Olin pienenä todella rämäpää, saatoin juhlamekossa kiivetä puihin ja polvet oli aina mustelmilla. Viihdyin myös poikien kanssa ja oikeista kavereista oli suurin osa poikia.

Nyt vanhempana oon jo kasvanut pois prinsessa leikeistä, ja oon huomannut kuinka paljon eroan muista tytöistä. Luokkakavereistani moni meikkasi jo nelos luokalla, silloin myös alettiin käyttämään hienoja vaatteita ja oltiin 'cooleja'. Myönnän että meikäläisellä ei noihin aikoihin paljoa kavereita ollut, mutta jotenkin tuntui, että aina minä erotuin joukosta.

Jos pelattiin pelejä, minä olin aina viimeinen, kun pidettiin porukalla hauskaa, mut kutsuttiin messiin vaan jos ei muuten paljoa porukkaa päässyt. Kuulin myös paljon huhuja, joissa ilkuttiin pukeutumistani, ja minua muutenkin.

Olen keholtani ehkä hiukan hintelä pojan oloinen. Ostan ja käytän löysiä vaatteita, minua usein luullaankin pojaksi, en siis ole kovinkaan naisellinen olemukseltani. Haluaisin ostaa binderin jotta ihon myötäiset paidat olisi rentouttavampia päällä, mutten voi kertoa vanhemmilleni, he vain koittaisivat kääntää pääni.

No, noin pari vuotta sitten ekan kerran mietin 'Entä jos olenkin poika? Myöhemmin ajatus levisi myös vanhemmilleni ja mummolleni, mutta kaikki vain antoi asian olla ilman kummempia jutteluita. Mummonikin sanoi "Muista että Jumala on luonut meidät jokaisen, emmekä me saa vaihtaa osiamme jotka hän on meille suonut.

Viime kesällä sitten ryhdyin hommiin ja kävin leikkaamassa tukkani. Vanhempani olivat kauhuissaan ja isovanhemmat tekivät parhaansa, jottei puhuisi siitä pahaa. Itse kuitenkin olin kerrankin iloinen ja jopa tyytyväinen itseeni, kun katsoin peilistä, saatoin hymyillä. Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin alkanut pohtimaan tosissani, en halua että minua kohdellaan naisena, mutta en myöskään halua olla mies. Haluaisin vain, että kun ihmiset katsovat minua, ensimmäinen asia jonka he näkevät ei ole kaunis pikkutyttö tai poika kun tukkani oli lyhyt minua luultiin pojaksi ja nautin siitä hiukan.

Haluaisin että kun minua katsoo tai kuuntelee, ihmiset näkisivät että siinä seison minä eikä mikään stereotypian tyttö tai poika. Koen olevani lesbo, mutta haluan uskotella itselleni, että kaikki voisi vielä muuttua.

Olen kertonut asiasta äidilleni ja kavereilleni ja kaikille asia oli ja on ok. Haluaisin tulla ulos kaapista myös ihmisille jotka eivät ole läheisiä tai tärkeitä, koska koen sen itse jotenkin asioita parantavana. Haluaisin myös tulla kaapista siis siskolleni ja muillekin lähisukulaisille. Sisareni on 10v ja aina kun yritän kertoa hänelle alan vain ajatella, että hän on liian nuori. Vaikka hyvin tiedän hänen olevan tietoinen ainakin nyt yleisimmistä seksuaalisista- ja sukupuolisistasuuntautumisista.

Hänelle olisi myös aika varmasti ok. En myöskään tiedä miten kertoisin asiasta vaikka sukulaisilleni. Suurelle osalle minulle tärkeistä sukulaisista ottaisi asian varmasti hyvin, mutta en uskalla ajatella, että hylkäämisen pelko olisi aiheeton. Kiteytetysti en haluaisi olla kaapissa, mutta en tiedä miten tulla sieltä enkä ehkä uskallakaan tulla kaapista. Keskustelen aiheesta ystävieni kanssa ja olen kiitollinen heidän avustaan ja näkemyksistään.

Oletan myös, että mm. Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'.

Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet pojille suunnattuja vaatteita , jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta. Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta.

Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan. Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla.

Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika en silloin tiennyt esim. Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut.

Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen.

Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'. Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää , vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä.

Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi. Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan.

Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö tai jotain muuta.

Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi.

Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua esim. En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu.

Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole Lue vastaus. Mä tarvitsen apua, ja pian.

Mä olen 17 vuotias.. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi. Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu".

En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla. Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella tyttö ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo?

Se kuulostaa taas "haista paska". Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta. Onneksi en tehnyt sitä vielä. On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen. Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa.

Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero. Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa. Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies?

Vai olenko bi naisena että miehenä? Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa. Miksi kaikki ihmiset eivät löydä kumppania, vaikka haluaisivat? Itse kuulun tähän kategoriaan.

Olen yli vuotias heteroromanttinen aseksuaali cismies. Olen siis toki edelleen neitsyt. Kuulin aseksuaalisuudesta, kun olin vähän yli vuotias. Aseksuaalin identiteetin löytäminen helpotti oloa huomattavasti. Kesti kuitenkin kauan, että uskaltauduin miitteihin tapaamaan toisia aseksuaaleja. Olin hieman alle Olen joskus laittanut ilmoituksia mm. Nörttityttöjen seuranhakusivulle ja OkCupidiin.

Vastauksia ei ole koskaan kuulunut. Joskus ajattelen, että kaikki ihmiset ovat ikään kuin Hollywood-julkkiksia - tällaisen "taviksen" tavoittamattomissa. Kerran olen pussannut - se tapahtui vuotiaana. Mistä voisin löytää kumppanin, vai onko kannatusta enää nähdä vaivaa asian eteen? Pitääkö minun alkaa näytellä ihan toista ihmistä, jotta joku voisi rakastua minuun? Olen mielestäni rehellinen ihminen enkä halua elää mitään kulissielämää.

Tuntuu, että en kelpaa sellaisena kuin olen. Seksikokemuksia en oleta toki ikinä saavani, koska jo käsi kädessä kävely jonkun kanssa tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Monesti tuntuu tosi pahalta, kun monille muille kumppani löytyy melkein sormia napsauttamalla. Erityisen pahalta tuntuu, jos ihmisiä tai eläimiä huonosti kohteleva ihminen löytää kumppanin. Eikö rakkaus perustukaan siihen, että ollaan yhdessä turvallisen ja hauskan ihmisen kanssa?

Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön. Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt.

Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut. Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon. Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin.

Mutta isäni on toinen asia. Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi. Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä? Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid.

Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan. Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin.

Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani.

Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim. Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö. Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon. Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim.

Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni.

Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi. Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua.

Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies. Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö.

Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen. Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi.

Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian. Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni?

Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä.

Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana. Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen. Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas.

Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta. Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian?

Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon". Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi.

Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua. Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään. Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä.

Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms.

Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni. Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan.

Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa. En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen.

Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja. Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta.

Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan.

Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena. Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero. Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen.

Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä? Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut.

Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä.

Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen.

Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista. Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa? Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin.

Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo.

Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille. Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim.

Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut.

Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä. Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu. Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen. Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten. Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti.

Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero.

Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali. Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani.

He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa.

Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne.

Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen.

... Homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä

: Homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä

Ilmainen homoseksuaaliseen porno chat naiset nussii 333
Homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä Homo suomipornoa rakastelu kuvat
Homoseksuaaliseen transu treffit mies etsii miestä Seksiseuraa homo lahdesta seuralaispalvelu miehille
Suomi pornotähti neekerin homo kalu 93
joulukuu Pienempänä en oikein tajunnut että muitakin kuin miehiä ja naisia on vai olenko vain hämmentynyt poikatyttö joka pelkää olevansa trans- tai .. Huomenna menemme neljänsille treffeille, ja mua ahdistaa aivan valtavasti. Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä?. Trans etsii miestä Hyvinkaa Forssa. Kokenutta Etsin: Miestä. + 8 91 Etsin: Miestä. + 7 31 Etsin: Miestä. + 2 Etsin: pari Mies ja Nainen. + 1. marraskuu Vanha nainen ja nuorempi mies. . Nainen etsii nuorta miestä thai hieronta loviisa Thai massage vantaa leijona ja. .. Homoseksuaalinen latina tiukka booty ens Colin steele, kasey anthony ja butch kuk Twinkki satulaton blondi kusipää. kertomukset transu treffit mitä syntymäpäivälahjaksi miehelle big.

Seksitrehvit seksi asento gay

Meis saa vierasta mansen sexshop homoseksuaaliseen